Vaikka olen tutkinut ja opettanut tasa-arvonäkökulmaa taloustieteeseen, koen hämmentävää  avuttomuutta globaalin vakaus-, johdannais- ja korkopolitiikkaeliitin  ja sen ehtymättömien innovaatioiden edessä.  Juuri kun luulin jo jotain ymmärtäneeni  viimeisimmistä "voitonvarmistamisvälineistä", ilmaantui uusi päivitys:  häirikkö-Suomen hyväksymä  ”täysimääräisen ennakkomaksun jättipotti”  ja pienemmän korkohyödyn 30-vuotistakuu.   
Pääministeri Jyrki Katainen lohdutti, ettei päiväkoteja suljeta, koska Suomi ei siis tee bisnestä pankkikriisillä ja näin luopuu vapaaehtoisesti korko-odotuksista.
Mistä tuo l,4 miljardia sitten otetaan, kun Suomi jälleen kerran kiltisti luovuttaa veroeuronsa suurpankkien ja niiden vastuuttomien pelureiden ehtymättömään rahasampoon, uskotellen koko EU:n kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin olevan muuten vaakalaudalla.
Mikä on tämän mystisen AAA-kerhon ja ekososiaalisen kestävyyden suhde? Mistä kertoo, että pääsimme tähän arvostettuun heikomman menokurin mailta evättyyn herraklubiin?
AAA-kerho Suomi on saanut tämän luottoreittaajien lottovoitto- luokituksen hoidettuaan esimerkillisesti talouttaan, välttyessään niiltä taseiden alijäämiltä ja julkisen sektorin kriiseiltä, mistä A- ja AA-kerhomaita syytetään. Mutta onko aihetta todella ylpeyteen ja millä hinnalla, kenen hyväksi tämä luokitus on saatu? Saamme lukea päivittäin, että tämän luokituksen myötä saamme paremmilla koroilla ja ehdoilla ulkomaista lainaa, ja oma kilpailukykymme paranee. Kaikki siis hyötyvät. Hyötyvätkö?
AAA-kerhoon pääsyn edellytykset --- tuo iänikuinen säästöpolitiikka ja menokuri, rönsyjen karsiminen ja tuottavuuden kasvattaminen - tulisi kiireen vilkkaa analysoida koko länsimaisen hallitsevan talousideologian vinoutumien näkökulmasta. On hyvä muistaa, että taloustiede on vain yrittäjyysuskovaisten rahatalousmiesten teologiaa, ei tiedettä tai ekososiaaliseti vastuullista arvopolitiikkaa.
Maa/ilma, jossa luottoreittaajilla on näin suuri valta sanella talouspolitiikan suuntaa (vaatia julkisen sektorin heikentämistä, palkka- ja muuta menokuria, rakenneuudistuksia jne.) ei ensinnäkään ole demokratia, mutta mikä pahinta, sen kapteenina toimii siis joukko rahatalouden paalupaikalle asettamia vaikuttajia, joita mitä todennäköisimmin tuskin ohjaa minkäänsortin ekososiaalisen tulevaisuuden visio. Yritysten tavoite on tehdä voittoa—Björn Wahlroossin ja monien muiden ”arvojohtajiemme” mantra sopii varmaankin AAA-kerhon motoksi, mutta uhkaa ekososiaalisesti kestävän tulevaisuuden edellytyksiä. On yksi asia päätyä luottoreittaajaksi, ja toinen saada hallitusten, EU:n, IMF:n ja muiden raha-instituutioiden näin laaja arvonanto talouspolitiikan suunnannäyttäjänä. Koko A, AA ja AAA-järjestelmä korkotason ja lainansaannin ehtona kielii miten syvällä olemme elämästä ja luonnosta vieraantuneen, materialismissaan irvokkaan tuottavuusideologian syövereissä.
Aikanaan oli solidaarisuutta vastata kaikkien tarpeisiin, ainakin ruoan, juoman, energian ja asumisen perusedellytysten suhteen; moraaliin ja eettisiin arvoihin kuului myös luonnon ja eläinten itseisarvon huomioiminen riistävän hyötyrationalismin sijaan. Nyt solidaarisuus on heittänyt kuperkeikkaa, ja sitä onkin suurpankkien ja –yritysten riskien sosialisoiminen ja niiden jatkuvien voittojen varmistaminen tukipaketein. Tulonsiirtojen suuntakin oli muinoin hyvinvointivaltiossa rikkailta köyhemmille ja ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävän politiikan edistämiseksi. Nykysuunta on niin patologinen, että mielestäni A, AA ja AAA-kerholaiset tulisi kiireen vilkkaa toimittaa arvo-terapiaan, inhimillisyys- ja ihmisoikeuskasvatuksen leirille. AA- kerho tuo mieleen alkoholiriippuvaisen ja ehkä jopa uhkapeleihin sortuvan vastuuttoman isän tai äidin, joka on tautinsa tähden valmis tuhoamaan koko perheensä. Eikö AAA-kerholaistenkin tulisi aloittaa päivä myöntämällä: ”Olen AAA-kerholainen ja näin riippuvainen koko planeettamme ekososiaalista tulevaisuutta uhkaavasta rahan patologiasta. Haluan takaisin sieluni, järkeni, itsekunnioitukseni ja kykyni huomioida muutkin kansat, oliot ja lajit kuin oman kilpailukykykiimaisen lähipiirini.”
 Paljastiko Katainen vahingossa, että EU:n A, AA ja AAA- jäsenvaltiot tekevät itse asiassa pankkikriiseillä bisnestä kuin meklarit konsanaan,  sallittuaan ensin Kreikan kansan köyhtymisen  säätelemättömällä laina-, talous- ja keinottelupolitiikallaan?
Koska olemme eläneet suu säkkiä myöten,  suostuen selvästi luokkaperustaisiin joustoihin ja säästöihin me suomalaiset olemme saaneet luottoreittaajilta tuon mystisen AAA-luokituksen, ja kultapossukerhon kunniakirjan.  Eikö kannattaisi tämän logiikan mukaisesti vielä entisestään laskea palkkoja, kurjistaa työssäkäyvien ja työttömien asemaa ja suunnata kipeitä päätöksiä vielä tehokkaammin huono-vointisten ja –osaisten suuntaan, jotta saisimme vielä paremmilla ehdoilla näitä globaali-lainoja?   Näinhän markkinoiden luottamus meihin kasvaisi, ne rauhoittuisivat kuin lapsi kehdossa, ja mystinen näkymätön käsi paiskaisi vielä kättä päälle.   Kannattiko siis kiristää vyötä ja päästä AAA-luottokerhoon, jonne vain kovimmat saneeraus-, ulkoistaja-, uuvuttaja- ja piiskurivaltiot yltävät luottoeliitin Idolsseissa?  Mitä paremmin satsaa sosiaaliseen kestävyyteen, siis kohtelee inhimillisesti mm.  mummoja ja pienituloisia, sitä enemmän joutuu sen sijaan maksamaan korkoa ja muuta hintaa tällaisen markkinahäiriön aiheuttamisesta. Etelän maat, joilla ei Suomen diiliin ole varaa, ovat ilmeisesti juuri näitä mummon-ulkoiluttaja-häiriköitä, jotka törsäävät verovaroja.  
Voiko siis kuulua AAA- superkerhoon ja samalla väittää edustavansa ekososiaalisen kestävyyden moraalisia arvoja? Kansalaiset ovat jo pitkään miettineet tätä järjettömyyttä: sosiaalipolitiikkaa hoidetaan korkopolitiikalla joka palkitsee tai rankaisee tylysti sen mukaan, kuinka kovaa uusliberalismia on valmis soveltamaan. Finanssioligarkkiaa ei häiritse, että ainoa syy miksi sen ehtoihin suostutaan on taloussodan tosiasia, jossa vahvin peluri (Goldman Sachsit) määrää pelin säännöt. Koronkiskurit vievät ja kokonaiset valtiot vikisevät. Korot ovatkin joidenkin mukaan jo ydinaseitakin tehokkaampi joukkotuhoase. Kilpailukyky-, vakaus- ja rauhan-EU –propaganda on toisaalta  kilpi, jonka taakse finanssieliitin moraalivaje piiloitetaan.
Finanssipiirien mukaan nämä ovatkin ainoat lait, joita meidän tulee totella:  globaalissa maailmassa on aina jokin veroparatiisi tai vapaakauppa-alue, jonne pääomapiirit voivat siirtyä, jos se ei saa tahtoaan läpi – eli jos kansaa ei saada sopeutumaan pankkimaailman vaihtoehdottomuuden mantroihin.   Wall Streetille ja muualle maailmaan laajentuneet pankkimaailman ylilyöntien vastaiset kansanliikkeet  heijastavat toista faktaa: sitä, että kansa on saanut tarpeekseen finanssiaateliston ja siniveristen loputtomista veron/verensiirroista ja solidaaristen tulonsiirtojen suunnankäännöksestä köyhiltä rikkaille.
Saalistuskapitalismi pelaa aikaa, ja onkin vain ajan kysymys milloin se on sahannut viimeisenkin  oksansa  jopa meklarijohtajien pallien alta.   Onneksi kansa on jo valmistautumassa aikaan jälkeen oman Pääsiäissaari-katastrofimme, ja kasvavat kansanliikkeet tarjoavat konkreettisempaa toivoa kuin kokoomuksen vaalipuhe.  On perustettu paikallisrahoja, aikapankkeja, commonsseja, lahjatalouksia, ekokyliä, kimpparakennus- ryhmiä, Wall Street- ja muita katuliikkeitä,  ja jos jonkinlaista omavaraisuusinnovaatiota. Toivoa siis on, meillekin, kansalle. Ja osaamme mekin piilottaa kultaa patja alle.