Aloittamani keskustelu Kreikan kriisistä sai jatkoa Pekka Penin kirjoituksella 25.5 Forum24- lehdessä, jossa viestiäni vääristellään tarkoitushakuisesti.    Kreikan ja muiden luottokriisien taustaideologiaa kutsutaan kapitalismin uusliberalistiseksi vaiheeksi, ja totta on, ettei se ole puhdasoppista.  Kapitalismi on talouseliitin vallankasvun myötä vapauttanut itsensä dogmistaan, jonka mukaan yritysten pitää pärjätä omillaan, kilpailun ja markkinoiden ehdoilla. Sen erityistavoitteet ovat tunnetusti: valtion ja kuntien menokuri ja julkisen sektorin supistaminen, yrittäjävetoisuus, tukijärjestelmien alasajo, valtionyhtiöiden yksityistäminen, talouskasvun ja tuottavuuden rajaton edistäminen resursseiltaan rajallisessa maa-ilmassa.
Peni on osittain oikeassa: pääomatahot ovat kehittäneet omanlaisensa eliittisosialismin, jossa veronmaksajat kattavat riskit samaan aikaan kun voitot yksityistetään. Köyhimmiltä kansalaisilta sen sijaan vaaditaan lisää ”omavastuuta” vaikka näkymätön käsi on käänteisen holhousopin myötä yhä konkreettisemmin taskuissamme. Jos vapaa kysynnän ja tarjonnan logiikka toimisi, hoiva-alalla maksettaisiin huikeita palkkoja työntekijävajeen seurauksena. Eipä makseta. Sen sijaan kartellit ja yritystuet varmistavat, ettei kilpailu johda kuitenkaan merkittäviin hinnanalennuksiin markkinoilla. Myös pienyrittäjien on turha pyrkiä samalle lähtöviivalle holhottujen yrityssosialistien kanssa.
                 Erikoinen on vihjaus, etten sallisi sosialistisen tasapäistämisen myötä ahkerien vaurastua! Päinvastoin, mm. ahkerat hoiva- ja opetusalan naisvaltaiset työntekijät ansaitsevat nimenomaan kunnollista rahallista arvostusta, sen sijaan, että koroillaeläjät ja työvoiman heikosta neuvotteluasemasta hyötyvät linkoavat itsensä miljardieläkkeille muiden tekemien joustojen ansiosta.  ”Ahkerimmat” finanssikeinottelijat toimivat toisaalta rahatalouden ulkopuolisissa avaruuksissa pelkän sosiaalisesti tuottamattoman rahanteon sfääreissä. Valinnan ja menestymisen vapaus ei sivistysvaltiossa saa mennä köyhyydestä vapaan elämän edelle. Hyvinvointivaltiot ovat parhaiten onnistuneet yhdistämään yrittämisen ja solidaarisuuden, mutta EU:n myötä ne halutaan nyt romuttaa. Esimerkkinä eriarvoistumisesta, yhtiöiden pääoman tuotto on yli kaksinkertaistunut vuoden 1980 jälkeen eli niiden voitot ovat jopa kasvaneet nopeammin kuin köyhyys, mutta eivät sentään yhtä nopeasti kuin vankien määrä. 1990-luvun loppupuolella arvioitiin jo että maailman 357 rikkaimmalla ihmisellä oli saman verran omaisuutta kuin maailman kolmella miljardilla köyhimmällä ihmisellä. Jos UPM- johtaja nosti palkkaansa 50% Voikkaan tehtaan radikaalin alasajon jälkeen, onko kyse ahkeruudesta vai röyhkeydestä?
 
Niin kapitalismi kuin sosialismi ja kommunismi ovat patriarkaalisiin herruusjärjestelmiin liittoutuneina joutumassa historian romukoppaan; on siis hyvä täsmentää, että toki korruptiota, vallanväärinkäyttöä, kansanvallan kaventamista, sensuuria, joukkomurhia, toisinajattelijoiden vakoilua ja ekologisesti kestämätöntä päätöksentekoa löytyy kaikista talous- ja yhteiskuntajärjestelmistä. Vasemmisto- ja oikeistoideologit voivat yhtä vahvoin argumentein väittää, ettei vikaa ole itse ideologiassa, vaan niiden huonossa toteuttamisessa. Kiinan kapitalistinen ”kommunismi” osoittaa, että on turha pohtia kumpi hallitsee ja sortaa kansaa pahemmin. Se on kärsinyt kummankin vallankeskittämisideologian ikeessä, jossa esim. luonnon ja naisten palkattoman uusintamis- ja hoivatyön tuottamaa lisäarvoa ei huomioida edelleenkään mm. bkt:ssä.  Myös vihreä kapitalismi on mahdottomuus, sillä saastuttava fossiilikapitalismi pyrkii voittojen kasaamiseen käyttämällä mahdollisimman vähän työvoimaa, pääomaa ja resursseja, jotta voitot voitaisiin maksimoida. Se on perustavalla tavalla ristiriidassa luonnon tasapainon lakien kanssa, sillä voitot menevät luonnon itseisarvon ja moninaisuuden edelle (mm. Monsanto). Niinpä suuryhtiöt siirtävät tuotantoa heikkojen ympäristö- ja työvoimalakien maihin piittaamatta seurauksista.   
Peni turvautuu ala-arvoiseen mielikuvapopulismiin assosioidessaan nykyvasemmistolaisuuden stalinismin ilmianto- ja junttasysteemiin. Sillä ei ole mitään tekemistä mm. pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustamisen kanssa. Työssä käyvien köyhien ja vähävaraisten oikeuksien ajaminen ei ole tasapäistämistä. Ihmisoikeudet eivät ole uhka eliitille, mutta niiden polkeminen nakertaa jopa markkinatalouden toimintaedellytyksiä. Vasemmistonaisten punavihreä Valtikka tyrmää fossiilikapitalismin, koska se ylläpitää puutetta keinotekoisesti epäterveen kysynnän nimissä. Me visioimme aivan uutta yhteiskuntamallia nykymallien tilalle. Sillä on monta nimeä: vertais-, lahja- ja sosiaalinen ekotalous. Tervetuloa tutustumaan.