Koulutus- ja opetustarjonnassa piilevät planeetan suurimmat markkinat, jotka myös kasvavat nopeimmin. Alan toimijat eivät vielä vastaa kysyntään. Glenn Jones, Koulutusalan multimedia-yrityksen perustaja, (TietoTV, Jones International University, Global Alliance for transnational education).
 
Viime aikoina pienten koulujen alasajo, luokkakokojen kasvattaminen ja virkamiesten into siirrellä kouluja uusille alueille ja/tai korvata niitä suurkouluilla ovat hämmentäneet, jopa raivostuttaneet Oulun seudun väkeä. Syy, miksei pienten koulujen lakkauttamiselle pystytä antamaan järkeviä perusteluja, varsinkaan säästöjen ja oppilaiden edun näkökulmasta, selittyy EU:n komission tavoitteilla: niiden mukaan myös koulutus tulee alistaa voitontavoittelun areenaksi siinä missä energia, sosiaalipolitiikka ja pohjavedet. Jotkut eivät tiedosta tätä, jotkut taas salaavat sen tarkoituksella. Tämä kehitys on linjassa ns. Lissabonin strategian ja sen päivityksen kanssa: luoda markkinoita yrityksille. Tällä kilpailukyky-liturgialla ei ole juurikaan tekemistä nuorten ja oppilaiden hyvinvoinnin kanssa, vaikka EU:n munkkilatinaan kuuluu toistaa mantrat, ettei ”hyvinvointiyhteiskuntaa voida muutoin pelastaa” (muunneltu totuus, sillä julkisia palveluja karsitaan kiihtyvällä vauhdilla). Se, miksi suuryritysten pörssikunnon kohottaminen ja julkisen sektorin korvaaminen pk-yrityksillä pelastaa myös Suomen jää yleisessä keskustelussa epäselväksi. Suuryritysten tuottavuuden väitetään olevan edellytys, että ”meillä” on jatkossa yhteinen kakku, josta jakaa hyvinvointia. Tuloerot kuitenkin syvenevät syvenemistään, yksityistäminen etenee, ja pienituloisia alistetaan lisääntyvin keinoin laman maksumiehiksi. Varallisuus ei ole yli 20 vuoteen tihkunut lainkaan ”alaspäin”. Päinvastoin. Voidaan sanoa lisäksi, että kun eduskunnan alainen SITRA tukee kansan rahoilla yrityksiä, julkisen sektorin ”kilpailukyky” joutuu koetukselle. On erikoista, etteivät julkiset tuet saisi vääristää markkinoita ja kilpailua, mutta Nokiat ja yksityiset yritysketjut nauttivat veronmaksajien tuista. Niiden riskit rahoitetaan yhteisistä varoista, mutta ne yksityistävät voitot—usein ulkomaille.    
                      Suuret yksiköt ja keskittäminen luovat toisaalta isoja markkinoita, joille yritysten kannattaa mittakaavaedun vuoksi lähteä investoimaan. Pääomahan etsii jatkuvasti uusia kohteita. Valtiot ovat jo EU-linjausten mukaan vähentäneet julkisten koulujen ja yliopistojen rahoitusta, sillä ne haluavat luoda kilpailutilanteen, jossa opetustarjontakin avataan kilpailulle.
                      Pari päivää hyvä koulu- verkoston addressin luovutuksen jälkeen Kaleva kertoi EK:n kiertävän Suomea hehkuttamassa yksityistämisen autuutta: myös koulujen yksityistäminen luo työpaikkoja. Niinpä. Milloin poliitikot myöntävät, ettei koulumyllerryksessä ole kyse säästöistä, vaan samasta sääty-yhteiskunnan edistämisestä, mihin yliopistoihin kaavaillut lukukausimaksutkin johtavat. Ja milloin myönnetään, että tässä on tekeillä kahden kerroksen ”kansanvalta”—rahanvalta.
 
Kaarina Kailo, Hyvä koulu- verkoston aktiivi