”Suomi ei selviä ellei työssäoloaikaa jatketa, eläkeputkea tukita, työkyvyttömyyseläkkeitä vaikeuteta, työssäoloaikaa pidennettävä.” Nämä viime aikoina joka tuutista vyöryneet työnantajapuolen vaatimukset ja kepit kansalaisille saavat näkemään punaista. Ehkä punavihreyden uudet versot nousevat tästä kovasta maaperästä?

 Vaatimusten taustalla on yksinkertaisesti liike-elämän ahneus; talouseliitin loputon voittojen ja tuottavuuden parantaminen. Kela-maksut on saatu pois, samoin varallisuusvero. Tuloverojen välttely pääomaveroin. Nyt vielä päälle halutaan pois työnantajien perusturvaan liittyvät maksut. Miltä planeetalta nämä ehdotukset ovat, ihmettelen. Jos eivät olleet pelkkä neuvottelustrategia, niiden toteutuminen sysäisi suuren osan kansasta totaaliseen ahdinkoon. Kaikki tiedämme, että köyhyys ja hätä ovat oiva maaperä väkivallalle, yhteiskunnallisen epävakauden syntymiselle, eivätkä ne ole omiaan edistämään liike-elämänkään etua ostovoiman ja työrauhan rapautuessa.
 
Kertaakaan en ole kuullut neuvottelijoiden huomioivan ehdotustensa konkreettisia vaikutuksia esim. sukupuolivaikutuksia, IVAA, inhimillisyysvaikutuksia, vaikutusta luonnon kestokykyyn, yhteiskuntarauhaan. Raha sokaisee?
 
Jos niin naiset kuin miehet pakotetaan tuottavuutta lisäävään entistä kovempaan työntekoon, nykyhiostuksen jatkamiseen yli kestorajan ja psyykkisen sietokyvyn, miten he arvioivat sen vaikuttavan jo nyt kriittisesti lisääntyneeseen yhteiskunnalliseen pahoinvointiin? Perheiden arkeen ja lasten sekä nuorten hyvän kasvun edellytyksiin? Eivätkö EK-laiset tunne lainkaan tilastoja, joiden mukaan kilpailu-, tuottavuus- ja tehokkuustalkoiden seurauksena viimeisten 20 vuoden aikana lasten ja nuorten huostaanotot, päihteiden käyttö, väkivalta ja ennennäkemätön nuorten syrjäyttäminen/syrjäytyminen työelämästä on kasvanut yhtä eksponentiaalisesti kuin rikkaimman kymmenyksen tulot. Varsinkin naisten työkyvyttömyys- ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet juuri tämän pakkotahtisen tulosohjauksen ja pakkopaitatuottavuuden myötä kestämättömälle tasolle. Näyttääpä siltä että BKT nousee sitä mukaa kuin poissaolot työelämästä lisääntyvät. Jotkut rikastuvat, jotkut nääntyvät. 
 
Työnantajatahojen vaatimukset heijastavat käsittämätöntä piittaamattomuutta suomalaisenkin työelämän realiteeteista. Tilanteessa, missä töitä ei yksinkertaisesti ole eikä riitä kaikille, varsinkaan yli 50-vuotiaille ilman omaa syytään irtisanotuille kansalaisille, ehdotukset ovat irvokasta pilaa ja henkistä häirintää. On toki hyvä edistää työhönkykenevien vapaaehtoisten mahdollisuuksia jatkaa työelämässä pitempään. Se on kuitenkin aivan eri viesti kuin ehdotukset mm. työkyvyttömyyseläkkeen vaikeuttamisesta ja eläkeputkien poistosta. Haluan tietää, miten EK ehdottaa työstä ulkoistettujen työuuvutettujen ja työkyvyttömyyteen ajettujen pärjäävän ilman näitä toimeentuloturvan varaventtiilejä? Onko tarkoitus, että he myyvät pakosta kaiken mahdollisen omaisuutensa ja siirtyvät toimeentuloturvan varaan? Millä EK kuvittelee heidän tulevan toimeen? Myymällä kuten vanhat naiset Virossa ja Unkarissa kukkia metrossa? Kerjäämällä kuten romanialaiset? Entä työttömyyseläkkeiden eväämisen uhrit? Kun pian ei nykymenolla ole enää kunnan järjestämiä kohtuuhintaisia tai ilmaisia palveluja, mikä yksityinen pörssiyritys huolehtii heistä? Mihin he päätyvät? Kaduille, kuten Pohjois-Amerikassa? Slummeihin epätoivotyövoimaksi, kuten Intiassa ja Aasian maissa?
 
Entä yksinhuoltajat ja hoivatyöhön ilman vaihtoehtoja pakotetut työntekijät? Kun kohtuuhintaisia palveluja (omaishoidon tuki, vammaistuki, vanhustentalot jne.) ajetaan alas ja korvaataan yksityisillä palveluilla, joihin pienituloisilla ei ole edes omavastuuosan suhteen varaa, kuinka he voisivat hoitaa kodin ja lapset? Eivät ainakaan joutuessaan käymään useammassa kuin yhdessä työssä voidakseen kattaa jatkuvasti nousevat elämisen kulut (koronneet kunta- ja kiinteistöverot, vesimaksut, terveyskeskusmaksut, bussimaksut jne.). Ehkä EK ajattelee, että naiset voisivat palata hellan ja kehdon väliin kuten vanhan kunnon sääty-yhteiskunnan aikoihin. Mutta hei, miten he tulevat toimeen? Totuushan on, ettei Suomi ole perustunut yhden elättäjän mallille enää aikoihin.
Jos sovelletaan työnantajatahojen omaa logiikkaa, on syytä huolestua työntekijäpommista.
Jos työnteosta tehdään kaikkien, äitien ja isien, nuorten ja vanhojen pääasiallinen elämänsisältö, kenen EK kuvittelee kasvattavan kilpailukykymme takaavia hyviä, tehokkaita kansalaisia?
 
Vanhusten halutaan sinnittelevän pitempään yksin kodeissaan. Porvarit peräänkuuluttavat lähimmäisenvastuuta, eli sitä, että lasten, sairaiden ja vanhustenhoitoa voitaisiin delegoida takaisin enemmän koteihin—eli naisille. Vanhuspalveluja supistetaan. EK—kenen kuvittelette huolehtivan heistä kun kunta vetäytyy vastuusta ja lapset tekevät yhä pitempää työpäivää yhä kauemmin? Valmiiksi uuvutetut naiset ja eläkeläiset siis hoitamaan toinen toisiaan? Köyhät toki ovat aina eniten auttaneet toisiaan. Vai onko nyt tarkoitus viedä tuhkatkin pesästä, ja toteuttaa näin suomalainen lopullinen ratkaisu? Polttouunithan ovat mennyttä aikaa.
 
Jos taas märkä unenne kotiäitiyden palauttamisesta toteutuu, miten nämä uhrautujat pääsevät eläkkeelle? 40 vuoden uran jälkeen? Miten se lasketaan? Kotiäitiyden vuosien perusteella? Nuoret naiset riski EK:lle lisäytymisuhan tähden. Vanhat naiset uhka ties mistä syystä. Missään iässä nainen ei kelpaa roposiaan keräämään. Ilmainen apu, hoiva, huolenpito, tunnetyö ja kilpailukyvyn puskurina toimiminen kyllä kelpaa. Vai haluaisitteko itse naisille tyypillisen eläkekertymän ja ne indeksiin sitomatta jätetyt pikkuroposet, joita eläkeläisille on tahdostanne viime vuosikymmeninä tihkunut valtion kassasta? Entä jos naiselle jää vaihtoehdoksi vain prostituutio? 
 
Entä millä nämä uhrautujat maksavat kaikki ne omavastuut, joita yksityistämisbuumi ja julkisen sektorin alasajo on tuonut vanavedessään? Silläkö pienennetyllä omaishoidon tuella, josta seuraa korkeintaan luukkuhöperyys ja hoitajien ennenaikainen dementoituminen? 
 
Sosiaaliturva ja kansalaisten itse itselleen maksamat eläkkeet ovat mielestänne pohdittava uudelleen. Suomella kun ei ehkä ole enää niihin varaa. Markkinathan hoitavat kyllä kaiken parhain päin. Kysynnän ja tarjonnan laki.
 
Mutta jos vastustatte kaikista haavoittuvaisimpien ryhmien perusoikeuksia ja peräänkuulutatte oman elämän hallintaa, omillaan pärjäämistä ja oman onnensa seppänä elämistä, miksi käytte itse veronmaksajien kukkarolla? Markkinat toimivat oudon näkymättömän käden mukaan. Tämä piilotettu käsi kun uppoaa yhä syvemmälle varattoman kukkaroon, tukiaisten vyöryessä suuryritysten riskitoimintaan. Sanokaa se suoraan, nyt on yhtiösosialismin kulta-aika. Finanssieliitin diktatuuri, jonka nimissä kansan verovarat vuodatetaan veroparatiiseihin, rahan tekemiseen tyhjästä, siis vihaamaanne TUOTTAMATTOMAAN työhön. Työhön jossa raha poikii kultamunia, mutta työpaikkojen sijaan syntyy kasoittain pyramideja ja huijarien orjatyövoimalla rakennettuja Babelintorneja (Dubai). Toimintaan, jolla kaadetaan sademetsiä, tuhotaan ruoka-omavaraisuus, ryöstetään maanviljelijöiden siemenet suuryritysten patenttioikeuksiksi, pilataan juomavesi, imuroidaan henki aineesta ja toimeentulo lapsenlapsilta.
 
Olette oikeassa ettei Suomella ole varaa. Työnantajapuolen arvoihin, todellisuudenkuvaan, orjuutta lähenevään työntekijäpolitiikkaan. Miten meidän käy kun te, pääoma, karkaatte helpompien voittojen, pienempien verojen ja lievempien tasa-arvo ja ympäristölakien maihin? Uskon, että pärjäämme loistavasti. Näin Suomi voi ulkoistaa ahneet ja epäisänmaalliset, he, jotka eivät suostu maksamaan osuuttaan veroista, mutta hyötyvät hyvinvointiyhteiskunnan tulonsiirroista, koulutustarjonnasta, naisten halpa- ja ilmaistyöstä. Jäljellejäävät voivat perustaa vanhan ajan osuuskuntia, kansanpankkeja, omavaraistaloutta, luopua kuluttamisen kestämättömästä vapaudesta ja palata vastuullisen elämäntyyliin yhteisölliseen hyvinvointiin.