Sääntelemätöntä ja muutoin huonosti valvottua markkinataloutta ja finanssialaa edistäneet talouselämän johto ja Suomen vauras vähemmistö tulee velvoittaa osallistumaan  kunnolla uottokriisin aiheuttamien kustannusten hoitoon.  Tämän varmistamiseksi on  palautettava reilumpi, aidosti progressiivinen verotus, varallisuusvero ja porrastettava myös kuntaveroa. On kestämätöntä, että veronmaksajien rahoja käytetään uhkapeluri-yritysten ja pankkien itse aiheuttamien menetysten/riskien sosialisoimiseen, samaan aikaan kun niiden sallitaan yksityistää voittonsa.

 

Nyt tarvitaan entistä kiireellisemmin EU:n yhteisiä päätöksiä ympäristö-, yritys- ja pääomaverojen vähimmäistasoista. Muuten EU-maiden välinen verotuksen alentamiskilpailu entisestään romuttaa rahoituspohjan yhteiskunnan maksamalta koulutukselta, terveydenhuollolta, eläkkeiltä ja sosiaaliturvalta.

 

On lisäksi suljettava veroparatiisit ja estettävä kaikin keinoin vapaiden finanssimarkkinoiden mahdollisuudet keinotteluun ja holtittomaan riskinottoon. On tarpeen kehittää ylikansallinen Tobinin veron tapainen vero hillitsemään spekulatiivisia valuutanvaihtokäytäntöjä, sillä pääoman vapaalle liikkuvuudelle tulee löytää vastaavanlainen ylikansallisen vastuunoton tulonsiirto- ja verojenkeruuinstrumentti.

 

Loistava on Esko Seppäsen Hullun rahan tauti, jossa paljastetaan koko finanssikriisin riskitalous ja globaali pyramidihuiputus. Joitakin esimerkkejä:

 

Suomen lakisääteisissä työeläkerahastoissa oli vuoden 2007 lopussa 122,4 miljardia euroa. Luvun suuruudesta saa käsityksen, kun pannaan nollat paikalleen: 122 400 000 000euroa. Lain mukaan työeläkeyhtiöiden tulee olla vakavaraisia. Sen valvominen on viranomaisten tehtävä. Pari vuotta sitten vakavarasiuusvaatimusta—yhtiöiden vaatimuksesta-kuitenkin löysättiin, ja sijoituksissa sallittiin otettavaksi suufremia riskejä. Eläkerahaa sai viedä entistä enemmän vapaan keinottelun vapaille markkinoille ulkomaille ja sijoittaa osakkeisiin. (Seppänen 2009, l60)

 

Suomen työeläkerahastojen arvo on alentunut. Vuoden 2008 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä osakkeiden arvon alenema oli l4 000 000 000 euroa. Suurimmat tappiot lienee joutnut kirjaamaan Kuntien eläkevakuutus.

 

Kun rahasta tuli tiukkaa ja niukkaa, omaisuudet arvot deflatoituvat. Vanhojen lakien mukaan arvonalennukset piti kirjata taseisiin, mutta sitä ei vääriin osakkeisiin uskoneiden työeläkeyhtiöiden vakavarisuus kestänyt. Niinpä työeläkeyyhtiöt vaativat taseidensa pelastamiseksi aivan päinvastaista lakia kuin oli se, jolla niiden vaaatimuksesta riskinotto löystettiin eli ”liberalisoitiin”.

Kun Suomessa valtiovalta on isännättömän eläerahan nöyrä palvelija, hallitus ehdotti lokakuussa 2008 vaikutuksiltaan taannehtivaa lakia itse itsensä vaikeuksiin saattaneiden eläkeyhtiöiden kirjanpidollisen vakavaraisuuden pelastamiseksi. Lain mukaan eläseijoitusten tolellinen arvonalenema saadaan salata rahojen todellisilta omistajilta: nykyisiltä ja tulevilta eläkeläisiltä. Missä sosiaali- ja terveysministeriö, siellä työeläkaitsten sätkynukke.

Vakuutus matemaatikoo Olli Pusa kuvasi Liisa Hyssälän esittämää pelastuspakettia HS:ssa näin: ”Vakuutusyhtiöiden tuottovaatimusta tältä vuodelta pienennetään taannehtivasti, merkittävä osa osakesijoitusten tappioista ’sosialisoidaan vakuutusyhtiöiltä järjestelmän yhteiseski vastuuvajaukseksi, ja osa järjestelmän veloista kuitataan ja siirretään toimintapääomiin.

 

Työeläkeyhtiöt saavat jättää osan vakuutusmaksuista toimintapääomiinsa eikä niitä tarvitse kirjata tulevien eläkkeiden katteeksi vanhuuseläkerahastoihin. Sillä tavalla yhtiöt saivat sosiaali- ja terveysministeriön ylivalvojan Tarmo Pikkilan laskelmien mukaan tulevien eläkeläisten rahoista l 000 000 000   euron edun omaksi hyväkseen. Näistä valtiovallan hyvään tahtoon perustuneista rahoista yhtiöt halusivat jakaa hyvään hötövoittovuosien tapaan asiakashyvtyksiä eli maksunpalautuksia työnantajille. Valtiovallan edustajana Pukkila esitti julkisesti, että yhtiöiden ei pitäsi jakaa salatukiaisa. Yhtiöt tekevät kuitenkin ninn kuin yhtiöt tekevät, ja voimattomana Pukkila joutui valtion edustajana toteamaan: ”jään nyt seuraamaan mielenkiinnolla, toimiiko moraalinen muistutus.”

 

On kestämätöntä, että pienituloiset, eläkeikää lähestyvät kansalaiset, joista suuri on on jo entisestään huonon eläkekertymän saaneita kotiäitejä tai viime aikoina ikänsä tähden ulkoistettuja matalapalkka-alan pienituloisia mies- ja naistyöntekijöitä, pannaan maksumiehiksi luottokriisille, jossa osa heidän eläkesäästöistään on lisäksi keinoteltu taivaan tuuliin.  Finanssikriisi osoittaa, että eläkkeet ovat aivan liian tärkeitä säästökohteita, jotta pankkien ja vakuutusyhtiöiden sallittaisiin keinotella niillä riskipitoisilla kansainvälisillä markkinoilla.