l4.3.2012 TV2 näytti dokkarin, silminnäkijäohjelman  "Noituuden uhrit" joissa mm. kerrottiin että usko noituuteen merkitsee vakavaa uhkaa naisille ja albiinoille Afrikassa, mm. Tansaniassa. Toimittaja Hedi Lipsanen kysyi ovatko syynä noitatohtorit vai syvään juurtuneet perinteet.

Puuttumatta sen tarkemmin ohjelman järkyttäviin paljastuksiin koskien noituus- ja muuta "yrittäjyyttä", joka perustuu albinojen ruumiinosien lumevaikutusten hyödyntämiseen lääkkeinä tai ikänaisten murhiin, en voinut olla huomaamatta järisyttävää jatkumoa myös länsimaisen keskiaikaisen teologian ja nousevan lääketieteen historian ja uusliberalismin jatkumolla. Kuten Donna Reed on kuvannut Burning Times- filmissään l980-luvulla, ja kuten Charnele Spretnak ja mm. Elaine Showalter/Barbara Ehrenreich ovat myös osoittaneet, ikääntyviä haavoittuvaisia, usein leskiksi tai muuten yksinäisiksi jääneitä naisia tapettiin keskiajalla tietoisesti heidän omaisuutensa saalistus mielessä. Tekosyynä käytettiin noituus-väitettä, joka ikäänkuin legitimoi murhat ja heidän omaisuutensa takavarikoimisen oikeus-kulujen "kattamiseksi". Jo keskiajalla oli keksitty läpinäkyvä tilaaja-tuottajamalli, jolla kirkon ja nousevan teologisen mieslääketieteen edistäjät kirjasivat kaikkia niitä kuluja, joita noituuden harjoittamisen tutkimus voi aiheuttaa "yhteiskunnalla". Näillä kuluilla, joita ikänaiset ikäänkuin itse aiheuttivat, heidän varallisuutensa saatiin siirrettyä patriarkaatin omaisuudeksi ja ongelmäjäte- vanhat naiset, hoidettiin.

Ihan samaa joskin vähemmän keskiaikaisen avoimessa roviopolton muodossa tapahtuu tänään --- Suomessa. Ei tarvitse matkustaa Tansaniaan.

On monia tapauksia, jossa yksityiset hoivakodit julkisen sektorin virkamiesten siunauksella tai heidän piittaamattomuutensa tähden sallivat haavoittuvaisten ikääntyvien ja vanhojen naisten taloudellisen riiston ja ryöstön, jos suoraan sanotaan. Tapasin erään vanhuksen sairaalassa, jonka mies oli joutunut hoitokotiin jossa maksu ylitti miehen eläketulot ja nainen joutui itse ulos omasta kodistaan kulujen kattamiseksi. Lisäksi hän joutui vielä pulittamaan miehensä lääkemenot. Nainen sanoi ettei kunta välittänyt vaikka hän kertoi tästä.

Olin raivona ja halusin selvittää asiaa mutta nainen kielsi ehdottomasti koska hän sanoi että joutuisi vaan pienellä paikkakunnalla vielä pahemman kohtelun kohteeksi tästä paljastuksesta. Hän sanoi että mieluummin kituuttaa puutteessa ja köyhyydessä kuin lähtee peräämään oikeuksiaan. Hän oli ehdton ettei halunut asiaa eteenpäin. Olen kuullut samaa muualta ja järkyttynyt miten vanhoista naisista muutenkin puhutaan ikäänkuin resurssirasitteena, koska elävät liian pitkään, ja kehtaavat riutua vaipoissaan 7 vuotta miehiä pitempään, ikäänkuin olisi kauhea tasa-arvoepäkohta.  Moni masentuu, tekee itsemurhan tai riutuu pois tässä meidän armottomassa järjestelmässä joka ei suojele kaikista haavoittuvaisimpia jäseniään.

Vanhuslakia tulisi vahtia kuin haukka että saadaan kunnon henkilökuntamitoutukset jne. että tämä vanhusten kaltoinkohtelu saadaan kuriin. Tietenkin paljon muutakin tehtävä.