OECD julkaisi tutkimuksen, jonka tulokset paljastettiin päivälehdissä 5.l2.ll: tuloerot ovat kasvaneet ennennäkemättömästi viimeisten 30 vuoden aikana, juuri ajankohtana, jolloin halllitsevana talousjärjestelmänä on ollut kiistelty ja joiden ihannoima uusliberalistinen globaalitalouden malli.

Huolimatta mm. kansalaisjärjestöjen toistuvista kampanjoista ja tiedottamisesta uusliberalismin eriarvoistavista ja epävakautta aiheuttavista seurauksista, yritysmaailman etuja ajava kokoomus sen paremmin kuin oikeistodemarit eivät ole olleet kuulolla. Presidenttiehdokkaista Sauli Niinistö edustaa puoluetta, joka on innokkaimmin koko uusliberalismin puolustaja, Lipponen sen sijaan kiisti koko uusliberalismin olemassaolon Liisa Jaakonsaaren tavoin useaan otteeseen.

Uusliberalismin kova ydin on kuitenkin juuri harhauttava väite, että kannustamalla ihmisia oman edun tavoitteluun, kilpailuun ”kaikkien sotaan kaikkia vastaan” ja lopulta suoranaiseen ahneuteen, talouskasvun ihanne tavoitetaan tehokkaimmin ja kaikki hyötyvät aikaansaadun tuotoksen ja vaurauden tihkuessa ”alas”. Tämä propaganda on nyt lopullisesti todistettu siksi myytiksi, minkä maailmanparantajat ovat aina sen tiedostaneet: uusliberalismi on kovien arvojen pudotuspeli, jossa heikoimmat jäävät jalkoihin ja tuloerot räjähtävät epäreilun kilpailun sääntöjen ja säädöttömyyksien, säätelemättömyyden tähden käsiin.

Rikkaat rikastuvat ani harvoin ahkeruudella tai edes yrittämisellä – jos näin olisi afrikkalaiset naiset olisivat maailman vauraimpia. Rikkaat rikastuvat koska köyhät köyhtyvät. Rikkaus koostuu tulonsiirroista vähiten neuvotteluvoimaa omaavilta yhteiskuntaryhmiltä kaikista röyhkeimmin valtaansa käyttäville tahoille. Esimerkkejä on lukemattomasti, mutta heikoin lenkki koostuu naisvaltaisten alojen työntekijöistä, joiden palkkoja ja työelämän oikeuksia on poljettu uusliberalismin alusta alkaen kaikista röyhkeimmin. Verovapailla vapaakauppa-alueilla numerosarjalla merkityt, inhimillisyydestään riistetyt halpatyöntekijät hikipajoissaan ovat rikastuttaneet yhä parempia kilpailuetuja kalastaneita suuryrityksiä, ja nyt Suomikin etsii samansuuntaista ”kilpailutekijää” eli keinoa karsia ikäviä menoeriä – säädyllisiä palkkoja. Niinpä armeija on ensimmäisten joukossa ulkoistanut keittäjänsä Leijona Catering OY:lle, jossa työntekijöiden palkat laskevat jopa 30 %. Sama suunta Tampereella kokkauksen, kuurauksen ja kaitsemisen aloilla. Mielenkiintoista että kotona tehtynä kaikenlainen hoiva-, vammais- ja vanhustyö on joko ilmaista tai erittäin heikosti tuetttua. Yritystoiminnaksi muutettuna kunnat joutuvat, ja ovat valmiita maksamaan siitä jopa 4000e. kk (esim. vammaishoito).  Vain hymystä ei laskuteta. Miksi näin? Talouskasvu saadaan nousuun, kun viedään naisilta turvallinen, kunnollinen palkkatyö, heidät pakotetaan huonosti palkatuksi renki- tai orjatyövoimaksi yrityksille, jotka nettoavat isoja voittoja tässä ”yrittämisen”, kilpailun ja huolenpidon sairaassa välimaastossa.  Rikkaat rikastuvat juuri polkemalla muita, heikentämällä muiden työehtoja, palkkoja, etuja, oikeuksia, tasa-arvoa, jopa työllä toimeentulon edellytyksiä. Rikkaat rikastuvat teettämällä töitä alihankkijoilla epäterveellisisssä, epäeettisissä olosuhteissa, maissa ilman ilmaston-, työvoiman tai kansanvallan perussuojelua ja oikeuksia. Rikkaat rikastuvat teettämällä työt toisilla, ja keräämällä voitot silloinkin kun veronmaksajat ovat rahoittaneet heidän työnsä riskit. Pankki- ja finanssiala lienee selvin esimerkki.  Rikkaat ovat harvoin omalla luovuudellaan ja taidoillaan rikastuneita lennoneita, mccartneja, räikkösiä tai häkkisiä ja useimmiten niitä uuden ajan kartanonherroja, jotka työpaikkojen luomisen sijaan luovat rahaa tyhjästä, pelkällä rahapeli-spekulaatiolla, pyramidihuijauksilla ja kartellisopimuksilla, jotka vääristävät kilpailun alkumetreillä koko markkinatalouden pelisääntöjen vastaisesti. Rikkaat ovat rikkaita, koska he ovat osa hyvävelikerhoa, jossa aito kilpailu estetään, valta keskitetään, ay-liike kesytetään, vastarinta vaikeutetaan, toisinajattelijat vaietaan. Rikkaat ovat rikkaita, koska he ovat osa luokkaa, jolla on hallussaan mielenkolonisaatio, -hallinta, mediavalta, ajatustenvalta, vaikuttamisenvalta, verotuspolitiikan  ja puoluejärjestelmän yläjärjestelmän ryhmäkurin valta. Ja heidän hyväveliveljensä on IMF, EU, ja muut maailman rahoitusinstituutiot, jotka varmistavat, etteivät rikkaat joudu taipumaan occupy wall street- tai muiden kadunvaltausliikkeiden ja massaprotestien edessä. Rikkaat ovat rikkaita, koska joudumme taipumaan koroilla käytävässä taloussodassa IMF ehtojen edessä, ja se on lähes poikkeuksetta tarkoittanut yhä kovempaa köyhien ja heikosti toimeentulevien kurittamista rikkaiden  vaurauden nimissä. Rikkaiden rikkaus todellakin on pois kaikilta muilta. Vain aika näyttää kuinka syvän railon se tekee pohjoismaiseenkin hyvinvointivaltioon, palauttaen sen väkivaltaa ja sosiaalista epävakautta ruokkivan pahan ringin – luokkaerot --- jotka ovat johtaneet sisällissotiin ja jopa itsensä bisneksen kannalta varsin epämiellyttäviin aikoihin. Ihmiset eivät juuri osta, kuluta ja vinguta visaa keskellä taistelua toimeentulosta ja hengissä säilymisestä.