Poliitikot, jotka ovat edistäneet vastarinnasta piittaamatta kilpailuttamis-yhteiskuntaa  erityisesti pienituloisia rasittavine vero- ja maksukäytäntöineen, tunnistaa kuitenkin siitä, miten innokkaasti he markkinoivat juuri asioita, joita vähiten toteuttavat: ”enemmän laatua vähemmällä”,  lisää vaikuttamista, demokratiaa, asiakaslähtöisyyttä,  palvelujen parannuksia. Todellisuudessa kansanvaltaa heikennetään viemällä valtaa yhä suljetumpiin yhtymiin/osakeyhtiöihin, ja tavallisen kansan etuuksia karsitaan.  Ihmeellisin ristiriita on, että kansaa kannustetaan ottamaan enemmän vastuuta itsestään,  mutta pienituloisimmatkin ovat joutuneet maksamaan riskisijoittajien tappiot ja tukemaan miljardeilla suuryritysten kilpailukykyä. Yksityistetyt terveyspalvelut sen sijaan tuottavat yhä enemmän miljardöörejä.  Heidän holhouksensa ei ole edes lisännyt työpaikkoja tai investointeja. Yhteistä kakkua on alettava jakamaan, ei vain kasvattamaan rajallisessa maa-ilmassa. Tutkijat ovat ennustaneet l930-luvun paluuta oman työttömyyskriisimme myötä, oikeiston vielä esiintyessä kuten aikanaan Saksassa,  ”työväenpuolueena”.  Työnantajat ovat kuitenkin rikastuneet vähemmän ahkeruudella kuin matalapalkkaisten ja muiden työn lisäarvolla. Ennen juutalaiset, nyt muslimit ja ”mamut”. Kriittisen huomiomme tulisi heikompien potkimisen sijaan fokusoitua maailmassa toteutuneeseen vallan uusjakoon, jossa valtiot vikisevät kun suuryritykset vievät meitä  pohjalle. Arabimaailman levottomuudet juontavat myös yhtiövallan arvojen kestämättömyysvajeesta—siitä, että yhteisvarantomme ruoasta ja energiasta veteen on alistettu pörssikeinottelulle.  Heikompiosaisten kaltoinkohtelu estetään vain ulkoistamalla ideologista yksityistämistä ja ihmisaloille sopimatonta tuottavuusideologiaa kannattavat  poliitikot.  Varo äänestämästä aku ankkaa, voit saada Roopen ruoriin!