EU:n ja maailman valuuttajärjestön IMF:n ehdotukset julkisen sektorin tehostamiseksi ovat röyhkeydessään vailla vertaa. Reseptiksi tulevien kriisien ratkaisemiseksi tarjotaan sitä, että niin lainansaaja- kuin lainanmyöntäjämaat sitoutuvat julkisten menojen karsimiseen, sekä markkinoiden laajentamiseen yksityisille yrityksille—lähinnä ylikansallisille ketjuille. Julkiset menot eivät voi olla ongelma. Siksihän veroja kerätään, että niillä maksetaan lakisääteiset ja eettisesti tarpeelliset harkinnanvaraiset palvelut. Nämä ovat kuntien ydintehtäviä, joskin varojen salliessa tulee tietenkin edistää myös yrittäjyyden edellytyksiä ja luoda niin yrittäjien kuin kansalaisten tarvitsemat elämän perusedellytykset toimivasta infrasta energiaan.   
 
Miten yhteisten verovarojen siirtäminen yksityisen voitontavoittelun tueksi a) tuo kuntamenoihin säästöjä b) ehkäisee sitä korruptiota ja asiakkaiden/työntekijöiden kaltoinkohtelua, joka on kasvanut yksityistämisen maaperästä, c) edistää EU:n tasa-arvon peruskirjan tavoitteita sekä siihen kytkeytyvää vakaudesta juontavan rauhan politiikkaa?
 
Mittaamattomia määriä yhteisiä verovaroja on valunut yksityistämiskokeilujen myötä kyseenalaisiin kohteisiin yksilöllisen rikastumisen pikemminkin kuin yhteisen hyvinvoinnin nimissä. Kun yritykset kuorivat kerman päältä ja kunnalle jää kalliissa hoidoissa lyhyempi tikku käteen, säästöistä on turha puhua. Yksityistäminen lisää myös valvontakuluja, byrokratiaa ja hämärää toimintaa, samaan aikaan kun palvelumaksut nousevat ja työntekijöiden palkkaehdot, loma- ja muut etuudet heikkenevät pääsääntöisesti. Ei enää puhetta yhteisestä kakusta—se on jo syöty pörssieliitin pidoissa. Uskon, että kansa haluaa mieluummin peruskauraa ja juomakelpoista vettä.
 
Nyt kun Euroopan taloudet ovat kuralla, on oikea aika palata järkevään, demokraattiseen, säädeltyyn ja helpommin hallittavaan palvelujentuottamismalliin—kuntien omiin palveluihin.
Tämä vaatii radikaalia hallituskokoonpanon vaihtoa ja ekososiaalisesti kestävää vakauttamistoimenpidettä: tehotonta rahapolitiikkaa harjoittaneet päättäjät äkkiä vaihtoon, ja mieluiten vapaaehtoistyöhön talvisodan hengessä—vaikkapa ulkoiluttamaan ikäihmisiä. Vain näin hyvinvoinnin, reilun pelin, kansalaishyvinvoinnin ja nuorten työllistymisen markkinat saadaan rauhoitettua. Vain näin saadaan markkinoiden näkymätön käsi ulos köyhiempien kukkarosta.