Maalaisjärjelle olisi nyt iso markkinarako. Asiakaslähtöisyyden, elinvoiman, kilpailukyvyn ja tuottavuuden huumassa Suomikonsernin johto virkamiesarmeijoineen on tietämättään ajautunut aatteelliseen ja strategiseen umpikujaan. Markkinoiden näkymättömän käden pitäisi ohjata hyvinvointiyhteiskuntaa oikeaan suuntaan mutta hallituksen vasen ja oikea käsi hämmentävät eri suunnilla. Ihmekös jos suunnitelluilla visioilla ei ole toteutumisen toivoakaan--paitsi pakkokeinoina.
 
Muutama esimerkki osoittaa miksi maalaisjärjen osakkeet ovat nousussa. Työuria halutaan pidentää, eläkeikää nostaa, mutta valtion tuottavuusohjelmilla ja julkisten avustusten supistuksilla varmistetaan, että ainakin julkisen sektorin, yliopistojen, koulujen ja hätäkeskusten väki vähenee vauhdilla.
 
Hehkutetaan oman vastuun merkitystä ja yrittämisen autuutta; holhouksesta on siirryttävä yhteisöllisyyteen eli siihen, että rouvat hoitavat yhä enemmän ennen kunnan tarjoamat palvelut. Mutta tämäkään ei voi onnistua, edes maalaisjärjen näkökulmasta, sillä nämä kotihengettäret on jo valmiiksi uuvutettu heikennettyjen oikeuksien ja piiskaamisen työelämässä, jossa heidänkin pitäisi sinnitellä pitempään ja samalla hoitaa lisää omaishoito-työtä ("omavastuuta").  Ja nämä yhteisöllisyyden arkienkelit joutuisivat myös suostumaan heikennettyihin omaishoidon palkkioihin. Järjen kärkihanke!
 
Riskinoton ihanuutta helpotetaan ja yrittämisen epävarmuutta tasoitetaan kuitenkin niiden tahojen kohdalla, mitkä eniten arvostelevat ”holhousta” ja tukiaisia. Tukiaisten vihamies Björn Wahlroos kuittaa jättitukia sivubisnekselleen, mutta tuomitsee sossuluukun pitkäaikaistyöttömät asiakkaat. Sosiaaliturvaa pitäisi leikata, ja pienituloiset uuvuttaa loputtomilla omaisuusselvityksillä. Isokenkäisten ei tarvitse sellaisia selityksiä antaa, tuet virtaavat yhteisestä verokassasta niin Sitralta, Tekesiltä kuin yksityistahoilta. Optiotkin ovat käänteistä sosiaaliturvaa ja outo kannustin työnteolle. Logiikka: köyhiä motivoidaan työntekoon viemällä tuhkatkin pesästä, rikkaita sen sijaan motivoidaan yhä isommilla palkoilla ja optioilla. Eikö sama logiikka motivoinnissa toimikaan heidän kohdallaan?  
 
Työuria halutaan pidentää, mutta tehokkuushimmelit ja rakennemuutoshäkkyrät varmistavat, että työntekijät uupuvat loputtoman konsultti-häirinnän ja kehittämissumutuksen alla. Mielenterveysongelmat kaatavat nuoria ja pakkotahtisten naisalojen naisia, tehosiivoojia ja pakkoyrittäjiä, mutta mielenterveyspalveluihin pienituloisille ei ole ”varaa.” Omaishoitajien annetaan nääntyä taakkansa alle, vaikka he juuri säästävät valtiolta rahaa. Palvelusetelit varmistavat isotuloisten psykologipalvelut vaikka he ehkä eivät niitä yhtä kipeästi tarvitse ainakaan työuupumuksen tähden (ainakaan ne jotka itse piiskovat muita) ja joilla olisi muutenkin varaa yksityispalveluihin. Tämä tuki on suoraan pois julkisilta resursseilta. Kiimingin terveyskeskuksessa ei ole nyt toimivaa psykologijärjestelmää, eiköhän ole rahat menneet yksityispalvelujen käytön ja ostopalvelujen myötä miinukselle. Säästetään niiltä, jotka eniten apua tarvitsevat.  
 
Työvoimapulan väitetään seuraavan eläkepommia kuntien päänvaivana. Niinpä Suomeen ali- ja ylihankitaan ulkomaalaista halpatyövoimaa. Mutta kas kummaa, jos julkiselle sektorille ei enää löydy työntekijöitä, miten niitä löytyy yksityispuolelta, jolta palveluja aiotaan pakon edessä ostaa? Eikö tuottavuusohjelmalla juuri luotu tämä tilanne?
 
Toisaalta, rakennemuutosten ihanuus on juuri siinä, että ihmistyövoima, palkansaajat halutaan korvata tehokkuuden nimissä koneilla, menumaateilla, automaateilla, roboteilla, älykoneilla, -lattioilla, jopa turvatakeilla, jotka laukeavat jos ulos haksahtanut vanhus sattuisi ulos itseään kävelyttämään ja kaatua tuupertuisi hankeen. Sähköiseen asiointiin siirtyminen ei ainakaan työpaikkoja luo. Päinvastoin. Se tulee syventämään työttömyyttä tuottavuuden nimissä.
 
Suomi OYJ onkin tehokkuussampo, joka takoo orjien työvoimalla (kuten Kalevalassa) eli prekariaatin, pätkä-, silppu-, määräaikais-, vuokra-, reservi- ja työllisyystukityöntekijöillä voittoja eliitille. Pitäisi olla 40 vuotta työelämässä kunnon eläkekertymän saamiseksi. Mutta samalla tuetaan järjestelmää,joka estää olemassa vakisuhteessa tai yleensä työelämässä edes kohtuullista aikaa!. Äly hoi.
 
Kun Oulunkin kaupunki on huolissaan luottoluokituksestaan, vaikkei lainanotolle ole mitään pakottavaa tarvetta, huomaamme, että kunnat toimivat yhä enemmän kuin pörssiyritykset.
 
Se että omilta kiinteistöiltä on alettu periä markkinavuokraa on tämän kehityksen irvikuva. Tietenkin näin saadaan kiinteistöt näyttämään niin kalliilta, että ne on myytävä ja vuokrattava takaisin tai luovutettava pilkkahinnalla ulkopuolisten käyttöön. Mutta tosiasiassa uusi tilinpito ja sisäiset siirrot merkitsevät samaa varainsiirtoa niiltä, jotka eniten tarvitsevat resursseja niille, joiden tulisi pärjätä omillaan markkinalogiikan hengessä. Rahat viedään kouluilta, terveydenhuollosta, kirjastoilta ja päiväkodeilta ja siirretään vuokra- ja muiden tuottojen avulla yrittäjyyden tukemiseen.
 
Suomen kunnat perustettiin sotien jälkeen turvaamaan lapsiperheiden, eläkeläisten, nuorten ja muiden kansalaisten hyvinvointi, perustoimeentulo ja turvallisuus. Veroja kerättiin yhteiseen pottiin myös työelämän suhdannevaihtelujen seurausten torjumiseksi; ketään ei haluttu jättää työelämän oikkujen, maataloussuhdanteiden, ilmojen, poliitiikan vaikutusten ja perheen perustamisen sosiaalisten seurausten ja maksujen armoille.
 
SUOMI OYJ on muuttanut EU:n porvarimeiningin myötä näkemystään kuntien ydintehtävästä. Sen kuvitellaan nyt olevan verovarojen, jopa pienituloisten verojen käyttäminen sellaisen suuryrityksiä hyödyttävän tulonsiirtojärjestelmän hyväksi, jossa hyväpalkkaisten valinnanvapaus ja oikeudet menevät toisten koko toimeentulon edelle.
 
Pieniä kouluja suljetaan oppilaitten vähenemisen ja säästöjen verukkeella: kuitenkin samaa ideologiaa toteutetaan myös muuttovoittokunnissa ja jopa silloin kun säästöjen sijaan niin sosiaaliset kuin taloudelliset menot vain kasvavat. Tälle maalaisjärjen vastaiselle toiminnalle löytyy kuitenkin selitys: eliittirationalismi. Luovan tuhon talousmallissa yhteiskunnallisten rakennustalkoiden ja kehittämistyön tulokset tuleekin aika ajoin tuhota, taloushan on sekin sodankäyntiä. Näistä raunioista lähtee uusi talouskasvu kun alasajettujen palvelujen, koulujen ja terveyskeskusten lautakasoista aletaan koota uutta, isompaa, kalliimpaa, yksityisempää, elitistisempää. Näin luodaan työtä rakennusfirmoille, yksityisille julkisrahotteisille kouluille, yliopistoille ja pörssisairaaloille. Ja taas saadaan Suomeen lisää miljardöörejä!