<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Joulunaika on antamisen, muistamisen, auttamisen ja lähimmäisenrakkauden juhlaa. Niin joulupukki ja tiernapojat kuin Santa Lucia yhdistetään maalliseen ja taivaalliseen joulunviettoon sekä lahjojen antamiseen. Mutta kuinka moni ajattelee, millä tavoin perinteemme uusintavat ja ylläpitävät epäsymmetristä ja sukupuolistavaa uhraamisen ja antamisen kulttuuria? Tiernapojat kiertävät toreilla ja turuilla esiintymässä, ja oppivat jo nuorena, että tästä saa pienen tienestin. Luciatkin kiertävät sairaaloissa ja vanhainkodeissa, mutta annetaanko heille rahaa? Suurin ja odotetuin antaja on maallinen jumala-hahmo, joulupukki, joka hänkin on joulunajan huippuyrittäjä kiertäessään maksusta kodista kotiin. Joskus selvinpäin, joskus enemmän "juhlatuulella." Joulupukin vaimot, naiset suuren antajan taustalla, eivät sen sijaan saa julkista arvonantoa, joka heijastui taannoin mm. Helsingin joulupukkikulkueessa. Pukki istui amerikanraudan etupenkillä, joulupukin muori sen sijaan vaatimattomasti tonttujen joukossa takanatulevassa kuorma-autossa. Kaikkien vanhojen joulujulisteiden tontut kodissani olivat miespuolisia. He laulavat hangessa tai hiihtävät lumisissa maisemissa. Naistontut lienevät kaikki sisätiloissa leipomassa ja siivoomassa. Jo lapsena ihmettelin, miksei heitä näkynyt missään.  Joulukorteissa sentään näkyvät, ja nyt julisteetkin ovat muuttuneet sukupuolisensitiivisemmiksi.

                 Jouluperinteet ovat toisaalta kaupallistuneet lahjan hengen vastaisesti ja rahanvallan mukaisesti. Räikein muutos lienee tavaratalon ikkunoista tuttu joulupukin "tyttöystävä," seksikäs, nuori, pornahtava, puolalaston rakastajatar, joka on korvannut joulupukin muorin ilmeisesti liian rupsahtaneena. Toisaalta, olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka moni mies lähettää perheen joulukortit ja ostaa lasten ja muiden lahjat? Olen jo vuosia seurannut monien miesten tapaa suhtautua koko jouluun: "Naiset hössöttävät, lahjat ovat turhia, koristelu on ajanhukkaa, koko juhla on pelkkä ulkoistettava rönsy." Kunnian antamisesta saa kuitenkin juuri mies--joulupukki. Silloinkin kun yksinhuoltajanainen ostaa lahjat lahjoista piittaamattoman isän puolesta, "ettei lapsi pahottaisi mieltään." Toivon, että tämä on poikkeus pikemminkin kuin sääntö. Toivon, ettei pyyteettömästä antamisesta ole muodostumassa naiserityinen rönsy, jota vain liikemiehet näkevät järkevänä ylläpitää kulutuksen takaamiseksi. Ja toivon, että joulupukin vanhenevaa muoriakin muistetaan näinä huippusiivoamisen ja leipomisen aikoina. Hyvää aidon ja ei-kaupallisen antamisen juhlaa niin tiernapojille kuin Lucia-neidoille, niin äideille kuin isille!