Aamulehti 30.8.2008. Reilun kaupan kahvini todella meni väärään kurkkuun. Jos julkisen sektorin naisenemmistöisillä työntekijöillä olisi aikaa tauolle, luulenpa että heilläkin olisi mennyt pala kurkkuun. "Ministeriö kitkisi kuntien työntekijät valtuustoista" (Etusivu). Luen eteenpäin. "Valtiovarainministeriö epäilee etttä palkolliset ovat puolueellisia päättämään kunnan taloudesta. VM kyseenalaistaa, ovatko kunnan työntekijät puolueettomia päättämään kuntataloudesta. Näin linjataan ministeriön Talouspoliittiikan strategia 2008 -julkaisussa."
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Aamulehden mukaan Ministeriön Talouspolitiikan strategia 2008 –julkaisussa todetaan, että puolueellisuutta on vaikea havaita, kun kysymyksessä ei ole henkilökohtainen intressi, vaan esimerkiksi kunnan jonkin henkilöstöryhmän asemaa muuttava päätös. Aamulehden haastatteleman VM:n kuntalousyksikön päällikkö Rainer Alanen Alasen mukaan "kunnan työntekijät näyttävät suhtautuvan ostopalveluijen käyttämiseen epäilevämmin kuin muut luottamushenkilöt. Viitteitä on siitäkin, että kunnanhallitukseen tai valtuustoon valitut kuntatyöntekijät ajavat oman ammattikuntansa etua". Alanen kertoo että: "Asia kirjattiin ongelmana strategiaan, mutta mitään lakimuutosta ei ole tekeillä. Tällä on ainakin keskustelua herättävä vaikutus ja strategiaan voidaan palata, jos tulee sellainen poliittinen linjaus, että asiaa aletaan selvittää". Perustuslakimme vastaista lakia ei siis olla laatimassa, mietin ja huokaan helpotuksesta. 400 000 ihmisen vaalikepoisuuden poistaminen olisi kuitenkin Suomessakin jonkin tason kohu, vaikka julkisen sektorin henkilökunnasta 80% onkin "vain naisia"—näitä "itsekkäitä oman edun ajajia," joiden ei voida VM:n piilonäkemyksen mukaan luottaa toteuttavan virkamiesten, kunnanjohtajien ja muiden lähinnä miesvaltaisten rakennemuutos-asiantuntijoiden toiveita.
Alanen ei näe ongelmaa siinä, että jo ennestään heikennetyn, uhrauksiin ja työuupumukseen ajetun julkisen sektorin työntekijöiden vaikutusvaltaa kavennettaisiin näin jo entisestään. Onhan todettu, että kuntaliitosten ja muiden "ennakkoluulottomien" uudistusten myötä naisten asema kunnallisissa päätöksentekoelimissä on jo muutenkin saanut historiallisia kolhuja. Uusliberalistista kilpailutaloutta leimaa ilmiö, jota tutkijat kutsuvat yleisesti "köyhyyden naisistumiseksi" ja vallan miehistymiseksi. Mitä vähemmän naisia on päättäjinä, sitä helpompi tätä suuntaa on syventää. Edes vasemmistopuolueiden miehet eivät ole mielestäni näyttävästi huolissaan julkisen sektorin alasajosta—ovathan niin sen työntekijät kuin palvelujen tarvitsijat lähinnä naisia. Onko niin, että miehet puolueessa kuin puolueessa luottavat, että kyllä naiset hoitavat kutsumuksesta ja rakkaudesta ne palvelut joita ei enää tilata—kaikentasoisen lasten, nuorten ja vanhusten hoivan?
Jos lakeja ei sentään voida muuttaa eväämään naisilta äänioikeutta ja ehdokkuutta vaaleissa, ainahan niitä voidaan polkea, kuten tapahtuu tasa-arvolain kohdalla. Alanen on löytänyt "ongelman avaimet" ehdokkaita asettavien tahojen suunnalta: "Ongelma hoituu pitkälti sillä, että ehdokkaita asettavat tiedostavat tilanteen ja ottavat sen huomioon ehdokasasettelussa. " Että mitä? Pitäisikö meidän naistenkin ruveta antamaan julkisia suosituksia, että miesvaltainen yksityissektori ja yleensäkin miehet eri ammateissaan ja rooleissaan tulisi jättää ehdokasasettelun ulkopuolelle. Ovathan he selvästi jäävejä päättämään asioista, jotka vaikuttavat naisten asemaan. Historia on tulvillaan esimerkkejä miesten jääviydestä varmistaa tai ajaa naisten yhteiskunnallista tasavertaisuutta. Miten media suhtautuisi tällaisiin suosituksiin? Aamulehdestä kun ei noussut sen kummempaa hälyä.
Yksi ja toinen meistä muistanee tapauksia, jossa miehet ovat vastustaneet tasa-arvolain noudattamista lukemattomista muista tapauksista puhumattakaan, missä miesvaltaisten alojen etua on ajettu ahnaasti naisvaltaisten alojen oikeuksien, säällisten työehtojen ja palkkauksen kustannuksella. Voimmeko enää puhua suomalaisesta demokratiasta kun kuntatalousyksikön päällikön sallitaan julkisesti välittää häpeämättömän julkea näkemys, että tilaaja-tuottajamallin tyyppiset rakennemuutokset olisivat itsessään puolueettomia, arvovalinnoista vapaita päätöksiä, joiden kyseenalaistaminen on korkeintaan oman edun ajamista! Ministeriötä nimittäin huolestuttaa naisvaltaisen alan kohdalla "kaksoisroolin vaikutus erityisesti tilaaja-tuottaja mallin sujumiseen." Ministeriötä ei sen sijaan huolestuta esim. Kalevan ja muiden lehtien mielipidesivuilla julkituodut kansalaisten valitukset siitä, kuinka päiväkotien lasten pienennetyt ruoka-annokset jättävät lapset nälkäisiksi, tilaaja-tuottaja- mallin mukanaan tuomien "säästöjen" koituessa sen sijaan yksityisyrittäjien kilpailukyvyn ja tuoton kasvuksi. Sitähän VM:kin ilmeisesti ajaa, täysin "puolueettomasti, " onhan julkisen sektorin palvelujen taso vähäpätöinen kysymys verrattuna Suomen Bruttokansantuotteen lihottamiseen ja miesalojen kilpailukyvyn korottamiseen.
Aamulehdessä sentään annetaan puheenvuoro naiselle, Suomen kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblomille, joka ilmaisee pelkonsa, "että rajoitus sulkisi suuren osan naisista pois. Naiset ovat työssä kouluissa ja sosiaali- ja terveysalalla. Heillä on myös näiden alojen asiantuntemusta, joka häviäisi". Lehdessä todetaankin, että esimerkiksi Tampereen valtuustosta lähtisi miltei joka neljäs VM:n tahdon toteutuessa.
Valtuustojen, kuten eduskunnan, tulisi demokratiassa todellakin edustaa läpileikkauksena kaikkia kuntalaisia. Ehkä lakeja ja ehdokasasettelua tulisi siis ruveta viilaamaan siten, että valtuustoissa esimerkiski voisi olla vain tietty prosentti eri kansalaisryhmien "edunvalvojia." Ehdokasasettelussakaan ei saisi olla kuin tietty prosentti kehittyvien maakuntien edustajia, gryndereitä, maanomistajia, konsulttifirmojen palkkionmetsästäjiä, yksityistäjiä, vanhustenpalvelujen alasajajia, palvelumaksujen korottajia, tasaverointoilijoita, ihmisarvoisen vanhuuden vastustajia, koulujen ruoka-annosten pienentäjiä ja luokkakoon suurentajia, säästöfanaatikkoja, vammaisten ja köyhien kyykyttäjiä, työttömien riistäjiä, miesurheilun rahoittajia, idioottiparkkien kehittäjiä, ….
Aamulehden paljastukset demokratian tilasta antavat ehkä aiheen epäillä, että ehkä naisvaltaiset alat "kohtuuttomine palkkatoiveineen ja nalkutuksineen ylitöistä ja vanhusten nälässäpitämisestä" ovat eliitin sorron kova ydin. Ehkäpä koko kansanvalta on eliitin sortoa. Jospa olisikin demokraattisempaa jättää kaikki päätökset julkisten varojemme siirtämisestä monikansallisten ja paikallisten miesyritysten tukiaisiksi miesvaltaisten tai yksityisten alojen arvovapaaksi oikeudeksi!
Tähän suuntaan Suomessa ollaan oltu menossa jo pitkään. Itse asiassa, luottamushenkilöt ovat jo sinänsä ongelma eliitille kuten lautakuntien supistukset viestivät. Ehkä ehdokasasettelussakin tulisi palata historiaan, onhan jo silloin tajuttu, että naiset saattavat olla liian puolueellisia äänestämään. Ennen ymmärrettiin, että äänioikeus tulisi olla vain omistavalla luokalla. Mutta näinhän alkaa olla jo muutenkin. Raha on tänäänkin se, millä pääsee vaikuttamaan, jolla tiet luottamustehtäviin avautuvat. Toisaalta, luottamushenkilöihin ei voi enää luottaa Suomi-konsernissa. He saattavat äänestää väärin! Suomessa ollaan pian valmiita vaihtamaan kansa, jos se ei opi hyväksymään sitä mitä eliitti tilaa, ja köyhälistä pakotetaan tuottamaan. Tässäkin kolumnissa on mukana pelonsekaista sarkasmia, jolla pyrin peittelemään sen, kuinka puolueellinen olen naisena kirjoittamaan näistä mieseliitin asioista! Emmehän me naiset näitä tilaamiseen ja tuottamiseen liittyviä kompleksisisia asioita oikein ymmärretä!
Kommentit