Olen katsonut niitä harvinaisia televisio-ohjelmia jotka eivät ole PELKKÄÄ tuotesijoittelua, kilpailuhuumaa, pudotuspeliä, manipulaatiota ja väkivaltaa. Koira-ohjelmat kuuluvat niihin, vaikka niilläkin myydään tietenkin koiratuotteita.

Joka tapauksessa, tuli mieleen pari juttua. A) Uusliberalismin eli nykyisen vallitsevan talous-ideologiamme mukaan ihminen on perusaggressiivinen omanedun tavoittelijapahis, ja kun tätä kilpailuviettiä oikein ruokitaan, ja kaikki ajavat omaa hyväänsä, yhteishyvä kasvaa, vauraus kasvaa ja kaikki hyödymme. Vauraus tihkuu alas kuin mahla puussa.  Unohtuu vaan se, että jos näin on, miksi emme sitten laein ja asetuksin varaudu kunnolla niiden puolustamiseen, jotka putoavat kovassa pelissä ja tämän ihmisen raadollisuuden seurauksena. Eiväthän kaikki voi mitenkään voittaa! 

B) Kun katsoo koiraohjelmia, näkee kyllä jos ei muuten usko, että onhan meissä ihmisissä toinen puoli ja uskon että hoivaava, rakastava, lähimmäismyönteinen ihmisyys on aliarvostettu meidän aikakaudella. Toki siihen, millainen ihmisyys vallitsee kussakin yhteiskunnassa, määräytyy pitkälle sen mukaan millaista ihmisyyttä luodaan, normalisoidaan, palkitaan. Itse uskon että useimmat mieluummin hoivaa kuin tappaa ja tuhoaa.

Tästä koiraohjelmiin. Ne osoittavat etteivät koirat synny aggressiivisiksi häiriköikis kuin traumojen ja kaltoinkohtelun kautta. Sama vaikuttanee ihmisissä jotka jotkut yhteiskunnat oikein kunnolla kouluttavat väkivaltaan ja aggressioon, mm. länsimaiset kilpailuyhteiskunnat.  Koira-ohjelmat osoittavat myös että aggressiot voidaan purkaa ja koirat saada sosialisoitua hyvään käytökseen ja luottamukseen jne. hyvällä hoidolla ja asenteilla, ennen kaikkea Rakkaudella.

Koko länsimainen yhteiskunta pitäisi panna koirahoivapuistoon koulutettavaksi uudelleen. Saattaisi tulla näiden koirakuiskaajien avulla aivan uudenlaista ihmisyyttä ja inhimillisyyttä vain koiria seuraamalla. Ei keppiä vaan naksuja ilman pyramidihierarkkioita maallisissa ja hengellisissä sfääreissä.

Miksi siis ei meilenterveyskuntoutuksessa esimerkiksi järjestetä kuntoutusleirejä aggressiivisille ja masentuneille nuorille joita meillä on vailla huomiota kuin kulkukoiria. Koiria hoitamalla ja kasvattamalla samalla tavoin hyväksynnän ja rakkauden, ei käskyttämisen ja kepin avulla, ehkä voisimme pelastaa monen nuoren syrjäytetyn väkivallan kierteeltä. Ei tarvitsisi puukottaa ensimmäistä eteen kulkevaa hätähuutona.  

Yhteishenkiset eheyttävät rakkauskuntoutukset koirille ja näille uhanalasille nuorille, jotka haluavat vihaa ja sotaa kun ei muutakaan toimintaa ole ja ovat kokeneet hylkäämistä ja muuta traumaattista. Koirat ovat ihmisen paras ystävä ja voisivat ehkä antaa enemmän rakkautta, ainakin varmasti enemmän kuin pörssivetoiset tai yrittäjävetoiset voitontavoittelija-kuntouttajatahot joihin huostaanotettujakin meinataan sijoittaa rahankiilto silmissä.

En tiedä tarkkaan mitä ajan takaa, koska tämä on vain heikko vision välähdys. Mutta eikö voisi tosissaan ajatella että tassuterapiasta joka on auttanut vanhuksia voisi tulla hoitomuoto ja samaistumiskohde myös kärsiville nuorille?

Joku hoivarationaalinen minua pitemmällä näissä asioissa oleva tyyppi tässä voisi kehittää tätä ideaa eteenpäin. Nuoret syrjäytetyt tarvitsevat tukea ja hyväksyntää, ja voisivat ehkä kokea sitä seuratessaan miten koirian koulutetaan ja kuntoutetaan kuten näissä jenkkiohjelmissa. Tai jos heille annettaisiin pakkotyökkärihommien sijaan tai  työharjoittelun rinnalla mahdollisuus hoivata ja kokea hoivaavan ihmissuhteen merkitys.  

Jos ihminen on ihmiselle susi niin ehkä koira ei olisi nuorelle susi vaan paras ystävä.'

l4.3.2012 TV2 näytti dokkarin, silminnäkijäohjelman  "Noituuden uhrit" joissa mm. kerrottiin että usko noituuteen merkitsee vakavaa uhkaa naisille ja albiinoille Afrikassa, mm. Tansaniassa. Toimittaja Hedi Lipsanen kysyi ovatko syynä noitatohtorit vai syvään juurtuneet perinteet.

Puuttumatta sen tarkemmin ohjelman järkyttäviin paljastuksiin koskien noituus- ja muuta "yrittäjyyttä", joka perustuu albinojen ruumiinosien lumevaikutusten hyödyntämiseen lääkkeinä tai ikänaisten murhiin, en voinut olla huomaamatta järisyttävää jatkumoa myös länsimaisen keskiaikaisen teologian ja nousevan lääketieteen historian ja uusliberalismin jatkumolla. Kuten Donna Reed on kuvannut Burning Times- filmissään l980-luvulla, ja kuten Charnele Spretnak ja mm. Elaine Showalter/Barbara Ehrenreich ovat myös osoittaneet, ikääntyviä haavoittuvaisia, usein leskiksi tai muuten yksinäisiksi jääneitä naisia tapettiin keskiajalla tietoisesti heidän omaisuutensa saalistus mielessä. Tekosyynä käytettiin noituus-väitettä, joka ikäänkuin legitimoi murhat ja heidän omaisuutensa takavarikoimisen oikeus-kulujen "kattamiseksi". Jo keskiajalla oli keksitty läpinäkyvä tilaaja-tuottajamalli, jolla kirkon ja nousevan teologisen mieslääketieteen edistäjät kirjasivat kaikkia niitä kuluja, joita noituuden harjoittamisen tutkimus voi aiheuttaa "yhteiskunnalla". Näillä kuluilla, joita ikänaiset ikäänkuin itse aiheuttivat, heidän varallisuutensa saatiin siirrettyä patriarkaatin omaisuudeksi ja ongelmäjäte- vanhat naiset, hoidettiin.

Ihan samaa joskin vähemmän keskiaikaisen avoimessa roviopolton muodossa tapahtuu tänään --- Suomessa. Ei tarvitse matkustaa Tansaniaan.

On monia tapauksia, jossa yksityiset hoivakodit julkisen sektorin virkamiesten siunauksella tai heidän piittaamattomuutensa tähden sallivat haavoittuvaisten ikääntyvien ja vanhojen naisten taloudellisen riiston ja ryöstön, jos suoraan sanotaan. Tapasin erään vanhuksen sairaalassa, jonka mies oli joutunut hoitokotiin jossa maksu ylitti miehen eläketulot ja nainen joutui itse ulos omasta kodistaan kulujen kattamiseksi. Lisäksi hän joutui vielä pulittamaan miehensä lääkemenot. Nainen sanoi ettei kunta välittänyt vaikka hän kertoi tästä.

Olin raivona ja halusin selvittää asiaa mutta nainen kielsi ehdottomasti koska hän sanoi että joutuisi vaan pienellä paikkakunnalla vielä pahemman kohtelun kohteeksi tästä paljastuksesta. Hän sanoi että mieluummin kituuttaa puutteessa ja köyhyydessä kuin lähtee peräämään oikeuksiaan. Hän oli ehdton ettei halunut asiaa eteenpäin. Olen kuullut samaa muualta ja järkyttynyt miten vanhoista naisista muutenkin puhutaan ikäänkuin resurssirasitteena, koska elävät liian pitkään, ja kehtaavat riutua vaipoissaan 7 vuotta miehiä pitempään, ikäänkuin olisi kauhea tasa-arvoepäkohta.  Moni masentuu, tekee itsemurhan tai riutuu pois tässä meidän armottomassa järjestelmässä joka ei suojele kaikista haavoittuvaisimpia jäseniään.

Vanhuslakia tulisi vahtia kuin haukka että saadaan kunnon henkilökuntamitoutukset jne. että tämä vanhusten kaltoinkohtelu saadaan kuriin. Tietenkin paljon muutakin tehtävä.

Yhtenä Kirkon yhteisvastuu- teemana tänä vuonna on ylivelkaantuneiden auttaminen. Keräys siis toistaa edellisen laman jälkeistä kirkkopolitiikkaa lamassa velkaantuneiden auttamiseksi.  Koen kuitenkin ristiriitaisena, että kirkko osallistuu sellaiseen ”sosiaalipolitiikkaan,” jossa yhdellä kädellä tuetaan ehkä piiloisesti juuri näiden tilanteiden syntymistä, ja toisella kädellä kannustetaan hoitamaan ongelma kuntalaisten rahoilla. Tämä on irvokasta erityisesti aikana, jolloin olemme muutenkin ahneiden ”banksterien bankki-vankeja.”  Veronmaksajat ovat ilman aitoa demokraattista vaikutusmahdollisuutta joutuneet koko EU:n kipusiskoiksi kun keinottelukapitalismi vaatii riskiensä sosialisointia, mutta yksityistää voitot yhteishyvän kantamattomiin.  Samaan aikaan kun Pyhän Rahan uskonto on tehohoidossa, se vaatii yhä vaan lisää uhrilahjoja.

On myös havaittu että papit ja kirkkoväki ovat vahvasti oikeistopuolueiden kannattajia. Eivätkö he tiedosta, että nimenomaan oikeisto toimii pankkiirien, finanssieliitin ja pikavippi-tyyppisen ”elinkeinovapauden” edistäjänä ja äänitorvena? Filosofi Polanyin mukaan ”pahoilla vapauksilla” esim. tuetaan säätelystä vapaata yrittämistä enemmän kuin solidaarisen,  ”kurjuudesta vapaan” vapauden eetosta. Vasemmistopuolueet ovat päämäärätietoisimmin ajaneet mm. pikaluotto-teollisuuden kieltämistä ja köyhillä rahastamisen lopettamista.  John Rawls kuuluu niihin moraalifilosofeihin,  joiden mielestä yhdenkään ryhmän vapaus   ei saa mennä toisen ryhmän elämän perusedellytysten edelle. 

Tein aloitteen Kiimingin kunnanvaltuustossa sosiaalisesta luototuksesta, joka on käytössä varsin monissa Suomen kunnissa. Miksemme suuntaisi varojamme pikemmin ahdinkoon joutuneiden tukemiseen matalakorkoisilla lainoilla osana solidaarisuus- ja välittämistaloutta? Aloite ei saanut kannatusta porvari-vetoisessa valtuustossa.  Päinvastoin, Kiimingissä kuten muualla, köyhät ovat epsäsuorasti bisneksenteon kohde;  laskujen perinnän tultua ulkoistetuksi perintäyrityksille, kuntalaisen väliaikainenkin kyvyttömyys maksaa pientä maksua voi johtaa köyhtymiskierteeseen velkatason vain noustessa. Lopulta kunta joutuu osallistumaan tähän myös toimeentulotukien kautta ja jälleen me kuntalaiset siis joudumme maksumiehiksi yritysten rikastuessa.  Yhdysvalloissa köyhillä rahastaminen on jo arkipäivää.  Suomessa alamme myös olla  liiankin valmiita hoitamaan epäsymmetristen, epäreilujen valtasuhteiden ja järjestelmien seuraukset  hyväntekeväisyydellä.    

Velkaneuvonnan jonot ovat kasvaneet ja suomalaisten velkaantumisaste on noussut hälyttävästi. Peruskuluja katetaan luottokortein. Odottamattomat tilanteet työttömyydestä avioeroon tai onnettomuuksiin voivat myös sysätä pika-ahdinkoon.  Tietenkin niin kirkon kuin muiden tahojen on nyt tuettava osaltaan kansalaisia. Mutta poliittinen aktivismi ja vastuullisempi äänestäminen näiden  sosiaalipoliittisten ilmiöiden kitkemiseksi olisi vähintäänkin toivottavaa. On kaksinaismoraalista äänestää pikavippi-intoilijoita ja sitten anoa almuja jo entisestään köyhtyneiltä kuntalaisilta.

  OECD julkaisi tutkimuksen, jonka tulokset paljastettiin päivälehdissä 5.l2.ll: tuloerot ovat kasvaneet ennennäkemättömästi viimeisten 30 vuoden aikana, juuri ajankohtana, jolloin halllitsevana talousjärjestelmänä on ollut kiistelty ja joiden ihannoima uusliberalistinen globaalitalouden malli.

Huolimatta mm. kansalaisjärjestöjen toistuvista kampanjoista ja tiedottamisesta uusliberalismin eriarvoistavista ja epävakautta aiheuttavista seurauksista, yritysmaailman etuja ajava kokoomus sen paremmin kuin oikeistodemarit eivät ole olleet kuulolla. Presidenttiehdokkaista Sauli Niinistö edustaa puoluetta, joka on innokkaimmin koko uusliberalismin puolustaja, Lipponen sen sijaan kiisti koko uusliberalismin olemassaolon Liisa Jaakonsaaren tavoin useaan otteeseen.

Uusliberalismin kova ydin on kuitenkin juuri harhauttava väite, että kannustamalla ihmisia oman edun tavoitteluun, kilpailuun ”kaikkien sotaan kaikkia vastaan” ja lopulta suoranaiseen ahneuteen, talouskasvun ihanne tavoitetaan tehokkaimmin ja kaikki hyötyvät aikaansaadun tuotoksen ja vaurauden tihkuessa ”alas”. Tämä propaganda on nyt lopullisesti todistettu siksi myytiksi, minkä maailmanparantajat ovat aina sen tiedostaneet: uusliberalismi on kovien arvojen pudotuspeli, jossa heikoimmat jäävät jalkoihin ja tuloerot räjähtävät epäreilun kilpailun sääntöjen ja säädöttömyyksien, säätelemättömyyden tähden käsiin.

Rikkaat rikastuvat ani harvoin ahkeruudella tai edes yrittämisellä – jos näin olisi afrikkalaiset naiset olisivat maailman vauraimpia. Rikkaat rikastuvat koska köyhät köyhtyvät. Rikkaus koostuu tulonsiirroista vähiten neuvotteluvoimaa omaavilta yhteiskuntaryhmiltä kaikista röyhkeimmin valtaansa käyttäville tahoille. Esimerkkejä on lukemattomasti, mutta heikoin lenkki koostuu naisvaltaisten alojen työntekijöistä, joiden palkkoja ja työelämän oikeuksia on poljettu uusliberalismin alusta alkaen kaikista röyhkeimmin. Verovapailla vapaakauppa-alueilla numerosarjalla merkityt, inhimillisyydestään riistetyt halpatyöntekijät hikipajoissaan ovat rikastuttaneet yhä parempia kilpailuetuja kalastaneita suuryrityksiä, ja nyt Suomikin etsii samansuuntaista ”kilpailutekijää” eli keinoa karsia ikäviä menoeriä – säädyllisiä palkkoja. Niinpä armeija on ensimmäisten joukossa ulkoistanut keittäjänsä Leijona Catering OY:lle, jossa työntekijöiden palkat laskevat jopa 30 %. Sama suunta Tampereella kokkauksen, kuurauksen ja kaitsemisen aloilla. Mielenkiintoista että kotona tehtynä kaikenlainen hoiva-, vammais- ja vanhustyö on joko ilmaista tai erittäin heikosti tuetttua. Yritystoiminnaksi muutettuna kunnat joutuvat, ja ovat valmiita maksamaan siitä jopa 4000e. kk (esim. vammaishoito).  Vain hymystä ei laskuteta. Miksi näin? Talouskasvu saadaan nousuun, kun viedään naisilta turvallinen, kunnollinen palkkatyö, heidät pakotetaan huonosti palkatuksi renki- tai orjatyövoimaksi yrityksille, jotka nettoavat isoja voittoja tässä ”yrittämisen”, kilpailun ja huolenpidon sairaassa välimaastossa.  Rikkaat rikastuvat juuri polkemalla muita, heikentämällä muiden työehtoja, palkkoja, etuja, oikeuksia, tasa-arvoa, jopa työllä toimeentulon edellytyksiä. Rikkaat rikastuvat teettämällä töitä alihankkijoilla epäterveellisisssä, epäeettisissä olosuhteissa, maissa ilman ilmaston-, työvoiman tai kansanvallan perussuojelua ja oikeuksia. Rikkaat rikastuvat teettämällä työt toisilla, ja keräämällä voitot silloinkin kun veronmaksajat ovat rahoittaneet heidän työnsä riskit. Pankki- ja finanssiala lienee selvin esimerkki.  Rikkaat ovat harvoin omalla luovuudellaan ja taidoillaan rikastuneita lennoneita, mccartneja, räikkösiä tai häkkisiä ja useimmiten niitä uuden ajan kartanonherroja, jotka työpaikkojen luomisen sijaan luovat rahaa tyhjästä, pelkällä rahapeli-spekulaatiolla, pyramidihuijauksilla ja kartellisopimuksilla, jotka vääristävät kilpailun alkumetreillä koko markkinatalouden pelisääntöjen vastaisesti. Rikkaat ovat rikkaita, koska he ovat osa hyvävelikerhoa, jossa aito kilpailu estetään, valta keskitetään, ay-liike kesytetään, vastarinta vaikeutetaan, toisinajattelijat vaietaan. Rikkaat ovat rikkaita, koska he ovat osa luokkaa, jolla on hallussaan mielenkolonisaatio, -hallinta, mediavalta, ajatustenvalta, vaikuttamisenvalta, verotuspolitiikan  ja puoluejärjestelmän yläjärjestelmän ryhmäkurin valta. Ja heidän hyväveliveljensä on IMF, EU, ja muut maailman rahoitusinstituutiot, jotka varmistavat, etteivät rikkaat joudu taipumaan occupy wall street- tai muiden kadunvaltausliikkeiden ja massaprotestien edessä. Rikkaat ovat rikkaita, koska joudumme taipumaan koroilla käytävässä taloussodassa IMF ehtojen edessä, ja se on lähes poikkeuksetta tarkoittanut yhä kovempaa köyhien ja heikosti toimeentulevien kurittamista rikkaiden  vaurauden nimissä. Rikkaiden rikkaus todellakin on pois kaikilta muilta. Vain aika näyttää kuinka syvän railon se tekee pohjoismaiseenkin hyvinvointivaltioon, palauttaen sen väkivaltaa ja sosiaalista epävakautta ruokkivan pahan ringin – luokkaerot --- jotka ovat johtaneet sisällissotiin ja jopa itsensä bisneksen kannalta varsin epämiellyttäviin aikoihin. Ihmiset eivät juuri osta, kuluta ja vinguta visaa keskellä taistelua toimeentulosta ja hengissä säilymisestä.

Nyt kun on paljastunut yhä enemmän vale-lääkäreitä kytköksissään vuokraajafirmoihin, Attendo MedOne- firmaan jne., on aiheellista pohtia ilmiötä myös osana hegemonista, vallitsevaa maailmankuvaa, talousmallia ja sen arvoja ja oletuksia.

Valelääkäreitä ei tipahda taivaalta vaan ne ovat syntyneet siitä maaperästä, jota nyky-ideologia ruokkii, yrittäjyys, yrittäjyys, yrittäjyys, ekososiaalisesti kestämätön ikuisen kasvun ideologia, voitontavoittelu, kilpailu, oman edun tavoittelu -- homo economicus myytti, jolla muka saadaan yhteistä kakkua kasvatettua parhaiten.

Yleensä Spesis ry. ja muut tahot ovat kyseenalaistaneet nimenomaan naisvaltaiset ammattikunnat ja tahot uskomus-alan edustajiksi, olipa kyse ns. uskomushoidoista, luomusta tai kovaakin kovemmin tieteellisestä tutkimusalasta, naistutkimuksesta. Kaikkia vähemmistöasemassa olevia oppiaineita naistutkimuksesta saamelaistutkimukseen, Giellagas-instituuttiin kohdellaan samalla epäilyn asenteella koska tieteen käytännöt, metodit, arvot ja vale-neutraalit lähtökohdat ovat syntyneet osana laajempaa valkoista, hegemonista länsimaista herruusjärjestelmää. Kaikki joka poikkeaa sen valtakuvioisrta uhkaa sitä. On sentään myönnetty että historian kirjoittavat aina voittajat, eivät taistelut menettäneet tai hyökkäyssodan kohteeksi joutuneet kansat.

Olen saanut monien muiden tavoin pitkään puolustautua naistutkimuksen oletettua muita suurempaa puolueellisuutta ja poliittisuutta vastaan.

Nyt olisi Skepsis ry:llä ja miessakeilla kyllä tuhannen taalan paikkaa nostaa esiin taloustieteen yhä vahvemmin paljastunut puolueellisuus, valtakytkennät ja epätieteellisyys. Nais- tai saamelaistutkijoilla ei olisi ikinä voinut edes kuvitella olevan tällaista valtaa suunnata tutkimuksiaan oman edun mukaan ... olettaen että näissä piireissä ajettaisiin muuta kuin ekososiaalisesti kestävän ja reilun maailman asioita.  Harvardin taloustieteen tiedekunnassa on kapina ja opiskelijat ovat liittyneet Wall Street - kadunvaltausliikkeeseen koska haluavat tieteellistä, moniarvoista, monitasoista tietoa taloudesta, eivätkä suinkaan maksettua, suuryritysten tilaamaa uusliberalistista propagandaa "tieteen naamiona".

Miesvaltaiset alat kuten taloustiede ja elinkeinovetoinen IT ovat tällä hetkellä vahvasti suuryritysten talutusnuorassa, joskin lääkefirmojen sätkynukkeja lienee yhtä paljon naisissa kuin miehissäkin.

On siis ollut helppo projisoida epätieteellisyyden ja poliittisuuden syytökset täysin vaikutusvaltaa-omaamattomiin oppiaineisiin samaan aikaan kun taloustieteen ja finanssipiirien kytköksistä ja täydellisen häpeämättömästä epätieteellisyydestä näissä "tiedepiireissä" on vaiettu totaalisesti --- ainakin Suomessa.

Kannattaa lukea mitä Occupy Wall Street- liikkeessä tapahtuu tällä saralla.

Tuhon ja petoksen kapitalismi tulee romahtamaan sahattuaan poikki oman oksansa mutta ilouutisia löytyy pilvin pimein. Kansalaisjärjestöt ja vaihtoehtotieteeen harjoittajat ovat luoneet ratkaisumalleja, lahjataloutta, vertaistaloutta, aikapankkeja, paikallisrahoja ja jos jonkinlaisia selviytymiskeinoja tiedostaessaan ettei rahalla ostettu tiede vie meitä kauas.... lievästi sanoen.

Muutosta on ilmassa, basta! sanoo kansa ja se tieto ja osaaminen, jota on yritetty vaientaa, sensuroida ja jolta on viety tutkimusrahat tulee nousemaan arvoonsa. Siinä ei ole kyse vain koulukuntariidoista vaan koko yhteiskunnan ja maapallon tulevaisuudesta... tiedosta jolla selviämme ja jätämme jotain arvokasta tuleville sukupolville. Rahatieteet eivät ole siitä kovin huolestuneita.

Kansa ja jopa päättäjät ovat ihmeissään. Mistä näitä valelääkäreitä oikein tulee? Pietarista? Onko todella niin helppoa hoitaa sairaita ettei kahdeksan vuoden aikana oletetusti hankittu asiantuntijuus näy oikean ja valelääkärin työssä? 

Jos ikuiset säästöt ja resurssipula ovat yksi syy siihen ettei asioiden lakisääteisyyttä, lainmukaisuutta, laatua ja inhimillisyyttä enää ehditä valvomaan, miten turvallista on tulevaisuutemme? Poliisivoimien vähennykset, haja-asutusalueiden askukkaiden tarpeiden lisääntyvä ulkoistaminen kyläyhteisöille itselleen ilman kunta-apua ja -tukea ja vanhustyön tunnetut puutteet kielivät selvästi uusliberalismin toiveiden täyttymisestä: onhan se pyrkinyt valtion ja kuntien rooliin jatkuvaan supistamiseen jo 30 vuotta, päämääränään markkinavoimien vahvistaminen ja markkinoiden luominen lähinnä suuryrityksille. Säästöt ovatkin lähinnä tulonsiirto haja-asutusalueelta kaupungeille, kaupungeilta vahvoille EU- jäsenmaille ja sitä myötä johtavalle pienenevälle eliitille. Veroja kerätään yhä vähemmän aluperäisessä hengessä kansalaisten oikeuksien toteutumisen hengessä, ja yhä enemmän pienen ahneen joukon kilpailukyvyn ja voittojen nimissä. Meistä tehdään valekansalaisia, koska emme oikeasti kohta ole oikeutettuja muuhun kuin ostovoimamme myötä sallittuun asiakkuuteen.

Kaikista vaarallisin vale-asiantuntijoiden ryhmä, jota kukaan ei tunnu valvovan, on kuitenkin talousexperttien hurja joukko. Tällä hetkellä Harvardin yliopiston taloustieteen opiskelijat ovat osa Occupy Wall Street- kadunvaltausliikettä, sillä he ovat raivostuneet Harvardin taloustieteen opetuksen läpinäkyvästä epätieteellisyydestä. Taloustieteen opiskelijat ovatkin kävelleet protestina ulos luennoilta, syyttäen koko alaa suuryritysvetoisesta häikäilemättömyydestä opetussisältöjen tarkoitushakuisuuden suhteen.

Kreikan uusi pääministeri on hänkin Harvardin poikia ja EKP:n entinen varajohtaja. Jos Harvardissa ja muissa uusliberalismia yksiipuolisesti  opettavissa taloustieteen opinahjoissa oppinsa omaksuneet asiantuntijat yrittävät ratkaista nykyisiä pankki- ja velkakriisejä, mitä on odotettavissa? Jos he ovat olleet mukana luomassa nykyistä patologista talousmallia näillä paljastetusti epätieteellisillä ja täysin poliittisilla opeilla, voiko heitä pitää muuna kuin aikamme vale-talousasiantuntijoina? 

Kärjistäen voisi väittää, että he ovat luoneet talousjärjestelmän kilpailu-, tuottavuus- ja tehotavoitteineen, joiden arvolama ja piittaamattomuus ekososiaaliseti kestävästä tulevaisuudesta ja ihmisten oikeuksista heijastuu nyt myös terveydenhuollossa. Kiire, resurssien puute ja kyvyttömyys valvoa toimintaa, keikkalääkärien pika-hankinta ja usein vaihtoehdottomuudessa lisääntynyt turvautuminen ostolääkäreihin on luonut oivan markkinaraon myös valelääkäritoiminnalle. 

Paljastakaamme siis vale-taloustiede poliittisena huuhaana, johon Skepsis-järjestön tulisi ottaa pikaisesti kantaa. Luulenpa että naisvaltaiset "uskomushoidot" reikistä korvavaloihin ovat saaneet täysin väärää huomiota näiden todellisten huuhaa-uskomusten kuten ikuisen rajallisessa maailmassa mahdottoman talouskasvun kustannuksella. 

Länsimaat elävtä valheessa, kuten monet muutkin maailmankolkat. Ja valheiden kova ydin on vallanhimo ja keskittyminen.   

Kuorosota, presidenttiehdokkaiden sanasota, rasvasota, korkosota -- mistä ihmeestä näitä sotia oikein tulee ja kuka ne  on julistanut täysin epädemokraattisesti.

Kaipaan pitkää ja lyhyttä rauhaa, en pitkäävihaa ja tätä pommittamista militaristisilla käsitteillä ja sanoilla.

Sanoilla on energioita eivätkä ne katoa minnekään. Näin ajattelevat alkuperäiskansojen ajattelijat. Sanat ovat aseita. Niitä ei tarvitse käyttää aseina. Ne voivat olla rauhan välineitä.

Sanoissa on väkeä ja voimaa. Ne voivat olla rauhan voimasanoja.

Aletaan viljelemään sellaisia. ON tässä muutenkin kestämistä tässä kansalaisten stressitestissä kun oikean sodan mahdollisuksia kasvatetaan kaikenlaisella finanssieliitin pyramidihuijaus- puuhastelulla.

Feminismipropagandan väite myös  vihapuheen muoto

Kokoomuspoliitikko Sirpa Erkkilä-Häkkinen ilmaisi huolensa  valtavirtaistamis-käytäntöjen käyttöönotosta Oulun kaupunginhallinnossa. Tunnepitoinen vuodatus hankkeen sisällöistä ”feministipropagandana” ja ”valikoivina tilastoina” vaatii aikamme hengen mukaista eettistä pohdintaa.  Lisääntynyt vihapuhe maahanmuuttajista ja muista ryhmistä  on onneksi herättänyt sivistyneet poliitikot ja kansalaiset vastustamaan tätä laman aikoina päätään nostavaa syntipukki-ilmiötä vastaan. Erilaisissa vihapuhe- keskusteluissa tasa-arvon edistäjiin kohdistuvaa vihapuhetta ja stereotypiointia ei sen sijaan juuri ole nostettu esiin. Näin siitäkin huolimatta, että aikamme  peloittavin vihatekojen ristiretkeläinen, Anders Breivik, syyttää hänkin paitsi muslimeja, nimenomaan feministejä valkoisen heteromiehen vallan- ja asemansa anastuksesta. Myös Breivikille positiivinen syrjintä on osaamiseltaan ylivertaisen valkoisen miehen sortoa. 

On naivia kuvitella, että olisimme osaajina ja vaikuttajina vain ”ihmisiä” sukupuoleen, ikään, etnisyyteen ja muihin sosioekonomisiin tekijöihin katsomatta. Se olisi ihanne, mutta Sokea Reetakin tietää että ennakkoasenteet, stereotypiat,  pelot jne. vaikuttavat suuresti siihen, kenen osaaminen, asiantuntijuus ja tietotaito tunnustetaan siksi, ja kuka näin ollen on ”pätevä”. Ei ihmisiä jaotella ”vammaisiin”, ”etnisiin” ja muihin kategorioihin EU:n tasa-arvon peruskirjassa siksi, että näitä jakoja haluttaisiin syventää ja lisätä eriarvoisuutta tai vastakkainasettelua. Sosio-ekonomisten ja muide erojen näkyväksi tekeminen tähtää juuri siihen, että ihmisillä olisi yhdenvertaiset edellytykset nousta köyhyydestä, vapautua historiasta laahautuvan asennetaakan ja stereotypioiden painolastista, ennakkoluuloista ja rakenteellis-institutionaalisista  muureista, joita valtaapitäneet ovat ystyttämään historiallisen valta-asemansa turvin.  Valtavirtaistamishankkeella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakejamme sovelletaan lopultakin EU:n tasa-arvon peruskirjan hengessä kunnallispolitiikkaan.  On erikoista, että EU-direktiivejä ja määräyksiä varsinkin palvelujen yksityistämisen ja valtionyhtiöiden myymisen suhteen innokkaasti puolustanut kokoomus kyseenalaistaisi nyt Erikkilä-Heikkisen äänellä EU-LAIN täytäntöönpanon. Kirjoittaja leimasi lisäksi tätä EU-lähtöistä projektia pahoinvointia aiheuttaneeksi feministipropagandaksi ja sen sisältöjä suorastaan ”valikoivaksi tilastoinniksi”. Millä perusteella mies- ja naispuolisten tasa-arvon asiantuntijoiden tiedot kyseenalaistetaan? Mikä on se tieteellinen, neutraali, objektiivinen lähde kirjoittajan väitteelle?  EU:n tasa-arvon peruskirjaan tutustuneena alan ammattilaisena koen kirjoituksen stereotypioita ja vähättelyä lietsovana vihapuheena. 

Ilman erikoislakeja, hyväveli-seurat eivät muuta käytäntöjään.  Miksi Ouluun halutaan jopa toripoliisin kaveriksi lisää miehiä –tiernapojat? Tässä mieskärppien, mieshuutajien, teknomiesten, rotu-vaarien ja tiernapoikien ihmekaupungissa saa kuvan, etteivät naiset ole osanneet mitään, ja jos naisjärjestöjen  lobbaaman naissymbolin sijaan rahaa jaetaan jälleen kerran tiernapoika-patsaalle, todella kaipaan sukupuolisensitiivisiä erityistoimia!  Toivon nyt, että lähdet kanssamme ajamaan tätä tasa-arvoista Oulu-ihmettä, jotta voisimme naisina kokea, että mekin olemme ihmisiä! Tätä tarvitsemme hyväjätkä-naisten vihapuheen sijaan.

 Lähetetty Kalevaan 12.l0. Saa nähdä julkaiseeko